perjantai 23. lokakuuta 2015

Koiraesittely 2/5 - Jimi

Koiralaumamme esittelyvuorossa on Jimi. Katukoira Malagasta. Jimpilä, Jimpi, Dinby. Rakkaalla koiralla on monta nimeä ja rakas tämä koira on. Ei missään nimessä helppo mutta todellakin koira jota voi elämäni koiraksi tituulerata. Erityistarpeinen koira mutta niin tärkeä.

Jimi on ollut meillä kohta viisi vuotta. Saapui eräänä sangen kylmänä tammikuisena yönä. Lähtöpaikkana oli Protectora Malagan tarha ja Jimin toi Suomeen Espanjan Koirat yhdistys - katso täältä ilmoitus jolla Jimille kotia etsittiin. Jimi oli löytynyt kuljeksimasta Malagan kaduilla ja onnekseen päätyi juuri tuolle tarhalle missä koiria ei lopeteta. Kukaan ei perään kysellyt eikä Jimillä ollut mikrosirua jonka perusteella omistajaa olisi voinut etsiä. Hyljätty varmaan kadulle tai sitten kotoaan eksynyt eikä omistajaa kiinnostanut koiraansa etsiä. Jimi oli aika nuori, juuri vuoden vanha kun meille tuli. Äitini kysyi Jimin ensi kertaa nähdessään että "kasvaako tuo vielä" - sen verran rimpula saapuessaan oli. Alun kotiutuminen sujui muuten hyvin mutta mäyräkoiramme kanssa oli välillä sellaista myllytystä että stressitasot oli huipussaan. Onneksi ongelmat saatiin korjattua ja koirienkin keskinäinen ystävyys alkoi muodostumaan pikku hiljaa. Jimin roduksi olemme veikanneet Jack Russel / podencomixiä. Terrierimixhän tuo selkeästi on. Teetimme Jimistä DNA-rotumäärityksen jonka tulokset voit lukea täältä. Ihan vakavasti noita ei kuitenkaan ole ottaminen :D

Jimi on monessa suhteessa aika haasteellinen koira ja samalla hyvä esimerkki siitä kuinka rescuetaustaisen koiran käytös voi muuttua kovastikkin kotiuduttuaan. Jimi on opettanut meitä omistajia kasvamaan kovasti koiratietouden ja käyttäytymisen saralla. Jimin suurimmat ongelmat on pelko ja stressiherkkyys. Olen hyvin iloinen siitä että Jimi tuli juuri meille ja meillä on ollut mahdollista tarjota hänelle ympäristö jossa stressitekijöitä pystytään minimoimaan paljon. Jimille aiheuttaa stressiä uudet tilanteet ja ihmiset joten tasainen elämä on se mitä tämä koira kaipaa. Uudet vieraat saavat joka kerta meille tullessaan kuulla ohjeet kuinka Jimin kanssa pitää olla eli koiran täytyy antaa tutustua omaan tahtiin - kyse ei ole siitä ettäkö meillä olisi vihainen koira vaan siitä että koiramme on hyvin epävarma. Jimi ilmoittaa hermostuneisuudestaan uusien ihmisten tullessa lähelle haukkumalla kimakasti ja murisemalla. Paijata ei kannata eikä edes katsekontaktia ottaa - rapsutteluyrityksistä liian aikaisessa vaiheessa seuraa ihan varmasti näykkäisy. Rauhassa kun antaa tutkia ja haistella ihmisen kiinnittäessä huomion ihan muihin asioihin Jimi pian saattaa hypähtää jopa syliin - sitten ollaan kavereita. Veikkaan että Jimiä on katukoira-aikoina lapset kiusanneet sillä poikieni kavereihin suhtautuu äärimmäisen hermostuneesti. Onneksi tutut kaverit tietävät jo kuinka Jimin kanssa ollaan. Ulkonäkö hämää ja Jimiä monet kadulla vastaantulevat olettavat että Jimi on kiltti pieni koira jota voi kuka tahansa tulla rapsuttelemaan. Yllättyvät kyllä kun sanon että "älä tule" - ja Jimi kyllä tässä vaiheessa jo itsekin alkaa murisemaan näyttäen että hänen alueelle ei ole tulemista. Jos kuka tahansa uusi ihminen ei meitä omistajia usko ja kokeilee silti onneaan päästä Jimiä paijaamaan on näykkäsy ihan varma juttu. Onneksi Jimi on ollut hyvin terve ja eläinlääkärillä ei ole kauheasti tarvinnut käydä sillä se on Jimille kestämätön kauhun paikka. Karvat tippuu stressistä, iho hilseilee, laskee alleen ja rauhoitus tarvitaan että eläinlääkärillä on mitään jakoja tutkia. Onneksi olemme löytäneet läheltämme Eläinlääkäriasema Askeleen jossa pelkopotilaita ymmärretään ja annetaan aikaa. Jimin kanssa ei tosiaankaan pistäydytä eläinlääkärissä vaan aikaa täytyy varata paljon jotta tilanteesta saadaan edes jotenkin siedettävä Jimille. Viimeksi kun kävimme eläinlääkärit sanoivatkin tuolla asemalla että on todellakin yksi pahimmista pelkotapauksista mitä ovat kohdanneet. Ainoa suurempi toimenpide mitä Jimille on jouduttu tekemään on hammasremontti aika pian koiran meille tultua. Hammasvaivat on hyvin yleisiä rescuetaustaisilla koirilla joihin jokaisen adoptiota harkitsevan pitäisi ainakin varautua.


Kuten arvata saattaa Jimin stressiherkkyys aiheuttaa myös paljon järjestelykysymyksiä jos koirille tarvitsee hoitopaikkoja. Jimiä ei hoitoon voi viedä koska uudet paikat ja ihmiset aiheuttaa niin paljon stressiä - joten hoitaja kotiin on ainoa vaihtoehto. Myöskään hälyisiin paikkoihin, tapahtumiin ja koirapuistoihin ei Jimiä oikein voi viedä - ei ole koiralla kivaa joten parempi hänelle pysyä tutuissa ympyröissä. Muiden koirien kanssa tutustuminen on myös aina kysymysmerkki. Pääsääntöisesti tulee hyvin toimeen mutta jos kemiat ei kohtaa on luvassa paljon epävarmuudesta johtuvaa aggressivista käyttäytymistä. Mutta jos ne kohtaa on Jimi väsymätön kaveri joka jaksaa leikkiä vaikka kuinka. Omassa koiraporukassa Jimin epävarmuus näkyy aika ajoin myös oman paikan ja tavaroiden puolustamisena. Jimi myös hermostuu helposti jos muut koirat leikkii keskenään - Jimi menee väliin härkkimään ja ärjymään. Kotosalla elo on kuitenkin 90% ajasta aivan normaalia ja helppoa. Hoitotoimenpiteet varsinkaan kynsien napsiminen on oma haaste sekin, iso sellainen mutta harjaamista ja pesua Jimi rakastaa.


Yllä kerrotuista asioista huolimatta Jimi on todellakin lähes täydellinen koira. Hyviä puolia on huomattavasti enemmän kuin niitä ongelmia mitä epävarmuus aiheuttaa. Jimi on täydellisen tottelevainen jota voi huoletta pitää irti. Touhukas pihakoira joka jaksaa olla ihmisten mukana pihassa hommissa mukana oli sitten kyseessä lumityöt, auton siivous tai pihan haravointi. Saunaillat on Jimin lempparipuuhaa ja säntää välittömästi lauteille kun aika on. Reipas koira joka jaksaa väsymättä olla kaikessa mukana. Metsässä säntäily lähes säällä kuin säällä, kepin noutaminen
ja uiminen on myös Jimin  mielestä ykkösmeininkejä. Koskaan Jimi ei ole kotona tuhonnut mitään - ja sisäsiisteyskin on ollut hallussa tulopäivästä lähtien.

Jimin merkitys omassa elämässäni on ollut todella suuri jo siksikin että Jimi on ensimmäinen rescuetaustainen koirani joka avasi omat silmät kodittomien koirien tilanteelle ja halun auttaa. Jimiä on kiittäminen siis aika monesta asiasta - niin itselläni kuin niilläkin koirilla joita Jimi on kauttani auttanut löytämään uuden kodin kuten myös monilla ihmisillä jotka ovat Jimin myötävaikutuksella mutta minun suullani kuulleet rescuetyöstä koirien hyväksi. Haasteita on ollut mutta jotenkin sitä on oppinut itsekin ymmärtämään että Jimi on kanssamme pitkään vielä ja moni päätös elämässä täytyy tehdä niin että tämän koiran erityistarpeet huomioidaan. Se ei haittaa kuitenkaan sillä Jimin myötä sitä on oikeasti oppinut ymmärtämään mitä koiran omistaminen merkitsee - se on kokonaisvaltainen omistautuminen asialle - niissä hyvissä hetkissä ja myös niissä haasteissa. Jimin on tuonut elämääni mittaamattoman määrän kokemuksia, tietoa ja uusia ystäviä. Jimi todellakin on elämäni koira. Kuten nytkin - ja joka kerta kun olen Jimistä kirjoittaen kertonut liikutun kyyneliin koska tässä koirassa on se jokin mikä sydäntä koskettaa. Joka päivä.

 Kaikki tämänkin bloggauksen kuvat on otettu testissä olevalla Sonyn RX100III kameralla.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti