Koiraesittely 3/5 - Masse

Seuraavaksi esittelen meidän ainoan koiran joka on ihan Suomi-koira - ja Kennelliiton rekisteröimä. Vuorossa siis Masse. Massen ihan oikea nimi on Maserati joka lyhennettiin Masseksi. Aika vähän tuota nimeä tulee käytettyä - lempinimiksi on vakiintunut moni mäyräkoira johdannainen sana. Mäyrä, Mäy, MäyMäy, Myy, Myyrä.
Masse on tullut meille kahdeksan viikkoisena pentuna suoraan emonsa hoivista. Pentueessa oli yhteensä viisi penikkaa. Kävimme tutustumassa Masseen ja pentuihin heidän ollessa kuukauden vanhoja ja valikoimme viisikosta omamme. Massen rotu on pitkäkarvainen kääpiömäyräkoira mutta noista mitoista hän ulos kasvoi - siitäkin huolimatta että sekä isä, äiti ja sisarukset ovat pieniä. Meitä ei tuo asia haitannut sillä jalostustoiminta tai näyttelyt ei kiinnosta. Ihan kotikoiraa haimme ja sellaisen saimme. Olin ihastunut mäyräkoiriin rotuna jo aiemmin ja innostus kasvoi entisen esimieheni vaikutuksella. Heillä oli yhteensä kolme kääpiömäyristä joita hoidin aikanaan paljonkin omistajien matkustaessa. Päätin silloin että kun oma elämäntilanne antaa myöden taas koiranpidolle niin mäyris on valinta.

Sukkasaalis. 

Masse on luonteeltaan aika hellyyttävä seurakoira. Tykkää ihmisistä todella paljon ja onkin aina se meidän koirista joka haluaa omia kaikki vieraat ja liimautua heidän syliin. Kotosalla myös seurailee perheenjäseniä ja viihtyy vieressä sohvalla - ja yöt kainalossa sängyssä. Kyllä nuo mäyräkoirien luonteenpiirteet kovasti tässäkin yksilössä on näkyvillä; itsepäisyys, itsenäisyys ja lahjomattomuus. Oman tiensä kulkija. Massella on mäyrismäiseen tapaan joskus taipumus ottaa asioita vähän liian vakavasti josta seuraa mulkoilua sekä yleensä mielenosoitusmielessä tehnyt kuset lattialle. Jos vesikuppi on unohtunut täyttää voi olla aivan varma että kupin vieressä lainehtii pissaa. Masse tottelee - kun tottelee. Yleensä ei. Neuvotteleminen ei onnistu vaan asiat tapahtuu silloin kun ne Masselle sopii.
Ehkä ärsyttävin tapa, mäyräkoirille ominainen, on haukkuminen. Masse vahtii - paljon, oli syytä tai. Joka päiväiset tutut asiat nyt vaan täytyy haukkua, tuttujen naapureiden liikkeet pihassa, auton valot ikkunassa, tuulen suhina pihalla. Yleensä Masse haukkuu jo ihan varuulta - kun ovi koira-aitaukseen aukeaa voi alkaa haukkumaan siltä varalta että pihassa onkin joku vieras. Koskaan ei ole mutta haukkumatta ei voi jättää. Muille koirille kotonakin pitää säännöllisesti haukkua, varsinkin siinä tilanteessa jossa kaksi muuta koiraa päättää leikkiä keskenään - silloin todellakin täytyy mennä seisomaan viereen ja haukkua. Haukkua pitää myös silloin kun omistaja syystä tai toisesta ei ole juuri nyt tässä hetkessä valmis viihdyttämään tai huomioimaan.

Masse tulee hienosti toimeen muiden koirien kanssa vaikka Jimin meille saapuessa olikin alkuun hankaluuksia koirien keskisissä väleissä. Lempparikaveri omasta porukasta on Arttu jota Masse suorastaan palvoo. Omistushaluinen Masse saattaa kyllä olla, omasta ihmisestä ja omista tavaroista. Jos olen itse sairaana Masse vaistoaa tämän kyllä ja aloittaa melkoisen oman ihmisen vahtiprojektin. Leimautuu kylkeen kiinni ja tuijottaa lähestyvät muut koirat alimpaan helvettiin - ei mitään asiaa ole tulla kun äiti on kipeä. Puolensa pitää kyllä asiassa kuin asiassa jos tarve vaatii. Sukat on oikeastaan Massen lempiriistaa ja niitä pöllitään ja kannetaan jos joku unohtaa sukkansa lojumaan saataville. Muita lempijuttuja Massella ihmisten, haukkumisen ja Artun lisäksi ei oikeastaan ole. Aikaisemmin oli sauna ja uinti mutta näitä on jouduttu rajoittamaan iho-ongelmien vuoksi. Metsässä Massea voi huoletta pitää irti, kulkee perässä, kaivaa kuoppia mutta ei kauaksi omistajista lähde. Masse on hyvin säänkestävä koira eikä ulkoilua haittaa oli sitten sade, pakkanen tai helle.

Vakavailme - luu. 

Terveydellisiä ongelmia meillä on jossain määrin ollut. Ihottumasta Masse on kärsinyt jo pidempään, välillä enemmän ja välillä vähemmän. Asiaa on tutkittu eläinlääkärissä myös mutta selitystä ei ole oikein löytynyt. Yksi selkeä tekijä oli kosteus ja huomasimme kun Masselle annettiin banni saunasta ja kesäisin uimista rajoitettiin ongelma parani. Onhan tuolla ylipainoa kertynyt myös alkaen siitä kun koira steriloitiin vuoden vanhana.

Mäyrikset on kyllä hauskoja koiria mutta aika usein ihmiset luulee niistä jotain muuta kun ne on. Hauska ulkomuoto, pieni koko - se ei kuitenkaan tarkoita sitä että nämä koirat ihan kaikille sopii. Luonne on luja ja kova mikä vaatii omistajaltaan osaamista. Vahtiviettinen koira ei ehkä ole se paras vaihtoehto kerrostaloon vaikka kokonsa puolesta oiva vaihtoehto kaupunkikoiraksi onkin.

Masse vaihtaa kotia joskus tulevaisuudessa - ei siksi että me luopuisimme vaan vanhimman poikani kanssa heillä on erityinen side. Poikani valitsi Massen silloin siitä viiden penikan pentueesta ja ovat olleet parhaita kavereita siitä lähtien. Poika on uhannut viedä Massen mukanaan kun kotipesästä lentää - onneksi siihen on vielä (toivottavasti) aikaa ja poika sekä koira pysyvät täällä emon katon alla vielä pitkään.

Koiraesittely 2/5 - Jimi

Koiralaumamme esittelyvuorossa on Jimi. Katukoira Malagasta. Jimpilä, Jimpi, Dinby. Rakkaalla koiralla on monta nimeä ja rakas tämä koira on. Ei missään nimessä helppo mutta todellakin koira jota voi elämäni koiraksi tituulerata. Erityistarpeinen koira mutta niin tärkeä.

Jimi on ollut meillä kohta viisi vuotta. Saapui eräänä sangen kylmänä tammikuisena yönä. Lähtöpaikkana oli Protectora Malagan tarha ja Jimin toi Suomeen Espanjan Koirat yhdistys - katso täältä ilmoitus jolla Jimille kotia etsittiin. Jimi oli löytynyt kuljeksimasta Malagan kaduilla ja onnekseen päätyi juuri tuolle tarhalle missä koiria ei lopeteta. Kukaan ei perään kysellyt eikä Jimillä ollut mikrosirua jonka perusteella omistajaa olisi voinut etsiä. Hyljätty varmaan kadulle tai sitten kotoaan eksynyt eikä omistajaa kiinnostanut koiraansa etsiä. Jimi oli aika nuori, juuri vuoden vanha kun meille tuli. Äitini kysyi Jimin ensi kertaa nähdessään että "kasvaako tuo vielä" - sen verran rimpula saapuessaan oli. Alun kotiutuminen sujui muuten hyvin mutta mäyräkoiramme kanssa oli välillä sellaista myllytystä että stressitasot oli huipussaan. Onneksi ongelmat saatiin korjattua ja koirienkin keskinäinen ystävyys alkoi muodostumaan pikku hiljaa. Jimin roduksi olemme veikanneet Jack Russel / podencomixiä. Terrierimixhän tuo selkeästi on. Teetimme Jimistä DNA-rotumäärityksen jonka tulokset voit lukea täältä. Ihan vakavasti noita ei kuitenkaan ole ottaminen :D

Jimi on monessa suhteessa aika haasteellinen koira ja samalla hyvä esimerkki siitä kuinka rescuetaustaisen koiran käytös voi muuttua kovastikkin kotiuduttuaan. Jimi on opettanut meitä omistajia kasvamaan kovasti koiratietouden ja käyttäytymisen saralla. Jimin suurimmat ongelmat on pelko ja stressiherkkyys. Olen hyvin iloinen siitä että Jimi tuli juuri meille ja meillä on ollut mahdollista tarjota hänelle ympäristö jossa stressitekijöitä pystytään minimoimaan paljon. Jimille aiheuttaa stressiä uudet tilanteet ja ihmiset joten tasainen elämä on se mitä tämä koira kaipaa. Uudet vieraat saavat joka kerta meille tullessaan kuulla ohjeet kuinka Jimin kanssa pitää olla eli koiran täytyy antaa tutustua omaan tahtiin - kyse ei ole siitä ettäkö meillä olisi vihainen koira vaan siitä että koiramme on hyvin epävarma. Jimi ilmoittaa hermostuneisuudestaan uusien ihmisten tullessa lähelle haukkumalla kimakasti ja murisemalla. Paijata ei kannata eikä edes katsekontaktia ottaa - rapsutteluyrityksistä liian aikaisessa vaiheessa seuraa ihan varmasti näykkäisy. Rauhassa kun antaa tutkia ja haistella ihmisen kiinnittäessä huomion ihan muihin asioihin Jimi pian saattaa hypähtää jopa syliin - sitten ollaan kavereita. Veikkaan että Jimiä on katukoira-aikoina lapset kiusanneet sillä poikieni kavereihin suhtautuu äärimmäisen hermostuneesti. Onneksi tutut kaverit tietävät jo kuinka Jimin kanssa ollaan. Ulkonäkö hämää ja Jimiä monet kadulla vastaantulevat olettavat että Jimi on kiltti pieni koira jota voi kuka tahansa tulla rapsuttelemaan. Yllättyvät kyllä kun sanon että "älä tule" - ja Jimi kyllä tässä vaiheessa jo itsekin alkaa murisemaan näyttäen että hänen alueelle ei ole tulemista. Jos kuka tahansa uusi ihminen ei meitä omistajia usko ja kokeilee silti onneaan päästä Jimiä paijaamaan on näykkäsy ihan varma juttu. Onneksi Jimi on ollut hyvin terve ja eläinlääkärillä ei ole kauheasti tarvinnut käydä sillä se on Jimille kestämätön kauhun paikka. Karvat tippuu stressistä, iho hilseilee, laskee alleen ja rauhoitus tarvitaan että eläinlääkärillä on mitään jakoja tutkia. Onneksi olemme löytäneet läheltämme Eläinlääkäriasema Askeleen jossa pelkopotilaita ymmärretään ja annetaan aikaa. Jimin kanssa ei tosiaankaan pistäydytä eläinlääkärissä vaan aikaa täytyy varata paljon jotta tilanteesta saadaan edes jotenkin siedettävä Jimille. Viimeksi kun kävimme eläinlääkärit sanoivatkin tuolla asemalla että on todellakin yksi pahimmista pelkotapauksista mitä ovat kohdanneet. Ainoa suurempi toimenpide mitä Jimille on jouduttu tekemään on hammasremontti aika pian koiran meille tultua. Hammasvaivat on hyvin yleisiä rescuetaustaisilla koirilla joihin jokaisen adoptiota harkitsevan pitäisi ainakin varautua.

Kuten arvata saattaa Jimin stressiherkkyys aiheuttaa myös paljon järjestelykysymyksiä jos koirille tarvitsee hoitopaikkoja. Jimiä ei hoitoon voi viedä koska uudet paikat ja ihmiset aiheuttaa niin paljon stressiä - joten hoitaja kotiin on ainoa vaihtoehto. Myöskään hälyisiin paikkoihin, tapahtumiin ja koirapuistoihin ei Jimiä oikein voi viedä - ei ole koiralla kivaa joten parempi hänelle pysyä tutuissa ympyröissä. Muiden koirien kanssa tutustuminen on myös aina kysymysmerkki. Pääsääntöisesti tulee hyvin toimeen mutta jos kemiat ei kohtaa on luvassa paljon epävarmuudesta johtuvaa aggressivista käyttäytymistä. Mutta jos ne kohtaa on Jimi väsymätön kaveri joka jaksaa leikkiä vaikka kuinka. Omassa koiraporukassa Jimin epävarmuus näkyy aika ajoin myös oman paikan ja tavaroiden puolustamisena. Jimi myös hermostuu helposti jos muut koirat leikkii keskenään - Jimi menee väliin härkkimään ja ärjymään. Kotosalla elo on kuitenkin 90% ajasta aivan normaalia ja helppoa. Hoitotoimenpiteet varsinkaan kynsien napsiminen on oma haaste sekin, iso sellainen mutta harjaamista ja pesua Jimi rakastaa.

Yllä kerrotuista asioista huolimatta Jimi on todellakin lähes täydellinen koira. Hyviä puolia on huomattavasti enemmän kuin niitä ongelmia mitä epävarmuus aiheuttaa. Jimi on täydellisen tottelevainen jota voi huoletta pitää irti. Touhukas pihakoira joka jaksaa olla ihmisten mukana pihassa hommissa mukana oli sitten kyseessä lumityöt, auton siivous tai pihan haravointi. Saunaillat on Jimin lempparipuuhaa ja säntää välittömästi lauteille kun aika on. Reipas koira joka jaksaa väsymättä olla kaikessa mukana. Metsässä säntäily lähes säällä kuin säällä, kepin noutaminen
ja uiminen on myös Jimin  mielestä ykkösmeininkejä. Koskaan Jimi ei ole kotona tuhonnut mitään - ja sisäsiisteyskin on ollut hallussa tulopäivästä lähtien.

Jimin merkitys omassa elämässäni on ollut todella suuri jo siksikin että Jimi on ensimmäinen rescuetaustainen koirani joka avasi omat silmät kodittomien koirien tilanteelle ja halun auttaa. Jimiä on kiittäminen siis aika monesta asiasta - niin itselläni kuin niilläkin koirilla joita Jimi on kauttani auttanut löytämään uuden kodin kuten myös monilla ihmisillä jotka ovat Jimin myötävaikutuksella mutta minun suullani kuulleet rescuetyöstä koirien hyväksi. Haasteita on ollut mutta jotenkin sitä on oppinut itsekin ymmärtämään että Jimi on kanssamme pitkään vielä ja moni päätös elämässä täytyy tehdä niin että tämän koiran erityistarpeet huomioidaan. Se ei haittaa kuitenkaan sillä Jimin myötä sitä on oikeasti oppinut ymmärtämään mitä koiran omistaminen merkitsee - se on kokonaisvaltainen omistautuminen asialle - niissä hyvissä hetkissä ja myös niissä haasteissa. Jimin on tuonut elämääni mittaamattoman määrän kokemuksia, tietoa ja uusia ystäviä. Jimi todellakin on elämäni koira. Kuten nytkin - ja joka kerta kun olen Jimistä kirjoittaen kertonut liikutun kyyneliin koska tässä koirassa on se jokin mikä sydäntä koskettaa. Joka päivä.

 Kaikki tämänkin bloggauksen kuvat on otettu testissä olevalla Sonyn RX100III kameralla.

Koiraesittely 1/5 - Arturo

Tajusin tässä hiljattain että vaikka blogi on ollut pian kaksi vuotta toiminnassa en ole yksittäisiä esittelyjä omista koiristani tehnyt! Toki niistä juttua on ollut monesti ja eri aiheissa sivuttu mutta yksittäisbloggauksia en ole koiristani tehnyt. Aika siis korjata asia - ihan random järjestyksen aloittaa Arturo. Arttu. Artturi. Artu.

Arttu on ollut meillä nyt reilut neljä vuotta. Tuli hieman varkain, tavallaan kotihoitoon mutta alkuun oli jo sovittu että jos hän meidän kotiin sopii niin saapi jäädä. Niinhän jäi ja ei sen päätöksen tekoon mennyt kuin muutama päivä. Arttu tuli Espanjan Koirat - yhdistyksen kautta ja piti päämajaansa ennen Suomeen tuloa BaasGalgon vanhalla tarhalla Cordobassa. BaasGalgon Facebook-sivuilla on vielä vanha albumi Artusta jonka voit katsoa linkistä, kuva-albumissa myös kuvia Artusta juuri löydettynä…

Kuten monella rescuetaustaisella koiralla niin myös Artulla on menneisyys ja entinen elämä hämärän peitossa. Metsästykseen Arttua on varmasti käytetty ja takuulla ollut hyvä koira siihen hommaan kun on useamman kauden metsästäjällä säilynyt. Suurin osa galgoista hyljätään tai murhataan metsästäjien toimesta vasta pari vuotiaana. Arttu on varmasti säilynyt hengissä pidempään juuri vahvan viettinsä vuoksi ja sitähän riittää tänäkin päivänä. Arttu löytyi keväällä 2011 yhdessä monen muun galgon kanssa hyljättynä äärimmäisen laihassa ja huonossa kunnossa.

Arttua sanon usein "epägalgoksi" sillä hänessä on monta luonteenpiirrettä jotka eivät ihan tavanomaiseen galgoon aina sovi. Arttu on hyvin sosiaalinen ja rohkea, ollut siitä päivästä lähtien kun meille tuli. Arttu ei arkaile tai epäröi mikä on hyvin epätavallista galgojen kanssa joiden perusluonne on usein melko varovainen ja epäileväinen. Olemme voineet ottaa Arttua mukaan moneen menoon sillä hän ei stresssaannu tilanteissa missä on paljon uutta ja hälinää. Vieraat ihmiset Arttu ottaa vastaan häntä heiluen ja rapsuja kerjäten. Artussa yhdistyy sekä uljas ulkomuoto että täydellinen luonne.  Kotosalla hän on rauhallinen ja todella ihanteellinen perhekoira. Tykkää omasta rauhasta mutta leikkii myös innokkaasti välillä kavereiden kanssa. Sohva on galgoille tyypilliseen tapaan se paras paikka kotona, syys- ja talvisäillä takkatulen edessä on lempparipaikka seisoa. Kesällä Arttu tykkää kovasti maata auringon paisteessa takapihan hiekkakasan päällä. Omassa pihassa on kesäisin mukava oleilla ja käyskennellä mutta talvipakkaset sekä sadeilmat ei nappaa sitten ollenkaan. Arttu on myös ollut galgoksi aika oppivainen sillä hän osaa istua ja mennä maahan käskystä. Espanjanvinttikoiria rotua tuntevat tietävät että nämä helpot opit ei ole tälle koirarodulle mitään kovinkaan helppoa opetettavaa :) Luoksekin tulee käskystä - aidatulla alueella. Arttu tulee toimeen kaikkien koirien kanssa loistavasti, koirapuistoissa saattaa joskus pomottaakkin muita. Ainoa koiratyyppi jota Arttu pelkää on huskyt ja vastaavat. Tämä pelko sai alkunsa viime jouluna purematapauksen johdosta josta kerroin täällä. Tuosta jäi ikävät muistot ja nykyään Arttu pyrkii pois tilanteesta jossa näitä koiria sattuu olemaan. Tikkausta tarvitsevia haavereita lukuunottamatta Arttu on ollut täysin terve koira, eläinlääkärillä ei ole tarvinnut kuin perustarkastuksissa ja rokotuksilla käydä. Hieman alkaa kyllä jo ikä painamaan minkä huomaa varsinkin rasituksen jälkeen - palautuminen kestää normaalia pidempään ja uni maistuu.

Miinuspuolia Artussa on oikeastaan vain tuo hillitön metsästysvietti mikä pitää huomioida arjessa. Lenkkeillessä on hyvin valpas ja koko ajan tavallaan skannaa näkyisikö jossain saaliseläin - vaikkapa pupu. Kissoihin reagoi todella voimakkaasti kuten myös remmilenkeillä muihin koiriin innokkaasti huutaen ja pomppien. Remmilenkeillä täytyy siis taluttajankin olla koko ajan tilanteen tasalla sillä helposti koira syöksähtelee puskiin. Voimaa löytyy kyllä ja pidellä saa tosissaan jos se pupu tai kissa nyt lenkillä sattuu polun yli menemään - ja jahtihuuto kuuluu varmasti naapuripitäjään asti. Karkuun jos vahingossa pääsee niin se on sitten menoa. Tottelee tosiaan aidatussa tilassa kun luo kutsuu mutta karkuun päästessä katoaa korvat ja järki. Onneksi Arttu ei kauaksi lähde, pyörii kotinurkilla ja joka kerta on puolen tunnin sisällä takaisin kotiin tullut. Painajaismaisia nuo tilanteet on sillä järjetöntä vauhtia juokseva vinttikoira voi helposti loukata itsensä tai pahinta - jäädä auton alle. Naapuruston kissatkaan ei turvassa ole näissä tilanteissa. Onneksi koskaan ei ole mitään sattunut vaikka muutaman kerran on päässyt livahtamaan karkuun. Arttu ei omaa taitoa hypätä - tai ei ymmärrä että kokonsa puolesta pääsisi helposti korkeankin aidan yli. Näin ollen koirapuistot ja oma koira-aitaus on hyviä paikkoja antaa Artun olla irti.

Arttu on ollut monelle galgoa harkitsevalle se ensikosketus rescuegalgoon ja moni on käynyt meillä Arttuun tutustumassa miettiessään adoptiota. Aina on muistettu kertoa että kaikki galgot ei tosiaan näin sosiaalisia ja rohkeita ole mutta onneksi Arttu on näin saanut kuitenkin toimia galgolähettiläänä ja auttanut kolleegoitaan Espanjassa löytämään Suomesta koteja. Moni on kysynyt olisiko Arttu myytävänä tai mistä löytäisi yhtä hienon pakkauksen sillä oikeasti - tähän koiraan rakastuu kaikki.


 Kaikki tämän bloggauksen kuvat on otettu testissä olevalla Sonyn RX100III kameralla.

Vaikeneminen on kultaa - vai onko? Ei ole.

Koiraharrastukseen liittyvät asiat eivät ole aina ok. Asia mikä on valitettavan totta. Kyseessä voi olla rescuetoiminta, rotukoiratoiminta, harrastetoiminta tai oikeastaan mikä vain. Koiratoimintaan liittyy asioita mitä moni omissa piireissään ihmettelee - mutta suutaan ei uskalleta avata. Monikin hyvin räikeä epäkohta sivuutetaan ihmettelemällä kun ei uskalleta nostaa asiaa pöydälle. Mistähän tämä johtuu? Johtuuko se doiminoivista persoonista, yhteistön liimasta vai mistä?

Rotukoiratoiminnasta on kuulunut paljon asiaan liittyvää ihmettelyä. On kummasteltu kasvattajan tapaa toimia, koirien hyvinvointia. Asioista puhutaan omissa piireissä hiljaa - kunnes jotain tapahtuu ja kaikki paljastuu. Sitten puhutaankin avoimesti että "ollaanhan tätä jo ihmetelty pitkään". Jos näin on - miksi ei olla puututtu? Ketä suojellaan siinä ettei suuta auki saada - kuin vasta sitten kun esimerkiksi eläinsuojelu on joutunut hakemaan pois huonokuntoisia eläimiä?

Rescuetoiminta ei ole pyhä lehmä tässä asiassa. Toiminnan pitäisi aina olla koirien parasta ajatellen etenevää hyväntekeväisyyteen perustuvaa mutta kuten historia on osoittanut - tältäkin osa-alueelta löytyy melkoisia epäkohtia ja ylilyöntejä. Näitäkin on ihmetelty ja asioista keskenään puhuttu - mutta harvassa on tapaukset että joku on oikeasti suunsa avannut. Hyväntekeväisyystoimijoiden parissa varainkeruu on herättänyt kysymyksiä sekä varojen käyttö. Myös toiminnan eettisyys ja koirien kotiuttaminen tarkoin valittuihin koteihin eikä periaatteella "pelastakaa koira - kuka ottaa". Moni toimija kerää rahaa ilman poliisihallinnon lupia. Moni lahjoittaa sokeasti - tietäen ettei lupia ole ja vain sokeasti luottaen että kerääjä kyseessä on oikealla asialla. Kodittomien koirien hädällä vetoaminen on helppoa ja selitellään yhtä ja toista - miksi rahaa pyydellään jopa yksityisen henkilön tilille. Moni ihmettelee että miksi näin mutta harva avaa suunsa asiasta - halutaan pitää yhtä ja uskoa että koiria autetaan. Sama koskee myös yksityisiä maahantuojia jotka kiertävät Eviran maahantuontimääräyksiä koirien tuonnissa. Moni tietää ettei kaikkien homma ole ok - mutta siitä huolimatta kehuskellaan pelastamistoimintaa. Miksi? Rescuetoiminnassa ihan rekisteröityneiden yhdistystenkin toiminnassa on esiintynyt epäkohtia jopa poliisitutkintaan asti. Ja sitten taas kerrotaan kuinka "ollaanhan me pidempään jo mietitty että onkohan tuo ok". Kaikkien rescuetoimijoiden asiat ei ole kunnossa - eikä asiakaspalvelutaidot.

Harrastustoiminta. Kaikki ei sieläkään ole ihan ok. Sieltäkin kantautuu aika ajoin stooreja kuinka koirien koulutuksessa käytetään jopa laittomia metodeja kuten piikkipantoja. Harva puhaltaa pilliin asiassa - mutta useampi jaksaa päivitellä asiaa omissa piireissään.

Jos huomaat omassa piirissäsi jotain minkä ajattelet ettei asia päivänvaloa ehkä kestä, kyseessä saattaa olla jopa eläinsuojelurikos, maahantuonninvaatimusten kiertäminen, varainkeruulupien puuttumattomuus tai mikä tahansa epäkohta - älä ole hiljaa. Toki ainahan siinä on se vaara että saatat menettää pari kaveria ja joutua jopa ikävien huhujen kohteeksi - mutta älä ole hiljaa. Jos toiminta on avointa ja rehellistä - se kestää myös avoimesti esitetyt kysymykset siihen liittyen ja asiat selvitetään hyvässä hengessä. Jos toiminnasta löytyy epäkohtia mitä olet esille nostanut ja taho alkaa niitä selvittää - voit taputtaa itseäsi selkään. Saatat menettää tosin pari kaveria ja hyvänpäivän tuttua - mutta koko toiminnan paremmuuden puolesta olet tehnyt ison palveluksen. Jos taas esiin nostamiesi asioiden vuoksi joudut vastahyökkäyksen kohteeksi ja myllytykseen - silloin älä ainakaan ole hiljaa koska voit olla varma että epäilysi osui oikeaan.

Rohkeus on sitä että uskaltaa nousta esiin ja kyseenalaistaa asioita - silläkin uhalla että asiasta saattaa itselleen koitua hankaluuksia, ystävyyssuhteiden menetyksiä ja jopa uhkauksia. Koirien asialla tässä pitäisi meidän kaikkien koiraihmisten olla. Kestävän, läpinäkyvän toiminnan ja koirien. Ei niin että ikävät asiat lakaistaan maton alle koska se on itselle helpompaa ja halutaan miellyttää ihmisiä. Toki - ainahan on mahdollisuus että asia on toisin päin ja rehellisesti toimivia tahoja syytellään ties mistä - mutta näillä asioilla on taipumus tulla julki ja avoimesti toimivat tahot ne avoimesti selvittävät. Koiraihmisissä on valtavasti porukkaa jotka tunteiden myrskyssä toimivat ja henkilökemiatkin saattavat aiheuttaa myrskyn. Toiminnan avoimuus, määräysten noudattaminen sekä rehellinen kanssakäyminen ovat avaimet tähänkin asiaan. Jos nämä asiat ei ole kunnossa saattaa pilliin puhaltaja todellakin kohdata hyvinkin myrskyisiä vesiä - kannattaa miettiä että miksi?

Uskalla kyseenalaistaa ääneen jos jotain epäilyttävää tai kysymyksiä herättävää kohtaat. Vaikeneminen ei ole kultaa - avoimuus ja rehellisyys on.

Ulkoilua, uusia suunnitelmia & Eläinten viikko

Musti uiskentelee

Elämään saapui uusi iso haaste ja suunnitelma jonka tiimoilta on perustettu myös oma blogi - löytyy täältä. Haastena siis valloittaa ensi syksynä Kilimanjaron huippu! Koirat ei mukaan pääse luonnollisesti mutta treenausapuna toimivat kyllä mitä parhaiten. Meillä tosin nuo kävelylenkit koirien kanssa ovat usein tahdiltaan aika verkkaisia mutta hommaa tehostamaan on hankittu reppu jonne ladataan painoa sekä jalkapainot. Tervetuloa tosiaan seuraamaan myös tätä toista blogiani - blogilla on myös oma FB-sivu mistä kernaasti saa tykkäillä!

Mahtavat ulkoiluilmat on kyllä suosineet, mikäpä tuolla on kulkea. Varsinkaan kun ei sada! Tänään meillä on ohjemassa hyväntekeväisyyspuistoilua Järvenpäässä. Elämä koirille ry ja Kodittomat Espanjan Koirat ry järjestää yhteistapahtuman jossa tavata muita kotiutuneita rescuetaustaisia koiria omistajineen ja shopata herkkuja sekä tavaraa koirien hyväksi. Eilen hengailtiin galgojen kanssa Rajasaaren koirapuistossa mikä on kyllä niin luksusmesta. Meidän Artulle sattui pieni "tapaturma". Galgot ei tunnetusti ole mitään vesieläimiä, Artullekkin on tuo vesi todella epämiellyttävä elementti. Arttu ja Musti juoksivat vinhaa vauhtia pitkin puiston hiekkarantaa kohti kalliota ja Artturi ei vaan ehtinyt tajuta että hiekka muuttuu mereksi ja mulahti veteen. Oli aivan järkyttynyt joutuessaan selkää myöden veden varaan ennen kuin ehti pistää jarrut pohjaan. Tokeni kyllä shokistaan nopeasti mutta selkeästi oli epämukavuusalueellaan "apua mä olen kastunut". Mustia ei vesi haittaa - meni eilenkin useemman kerran vetämään uintilenkin.

Montaa kanssapuistoilijaa useinkin ihmetyttää miksi Artulla on kuonokoppa päässä. Moni galgo on hyvin metsästysviettinen ja vapaana ollessa saattaa lähteä esimerkiksi puistossa pienemmän koiran perään saalistusmielessä. Galgoilla usein on myös tapana napsia toisia juostessa joten koppa on usein paikallaan. Arttu kyllä ei muita koiria jahtaa saalistusmielessä mutta parempi katsoa kuin katua varsinkin isossa puistossa jossa koira ei näköpiirissä pysy koko aikaa ettei vahinkoja satu. Muutamia kertoja olen joutunut selvittämään muille puistoilijoille että Artulla on koppa tuon vietin takia, ei siksi että koira olisi aggressiivinen muita kohtaan.

Tänään muuten alkaa Eläinten viikko! Teemaviikkoa vietetään jo 56. kertaa ja teemana on tällä kertaa koira. Kannattaa tutustua nettisivustoon. Erityisesti tänä vuonna on nostettu esiin ylijalostuksen tuomat ongelmat joista monet koirarodut kärsivät. Toivottavasti tähänkin asiaan herättäisiin pikkuhiljaa oikein kunnolla!