Myydään pitovaikeuksien vuoksi

Ensimmäistä ja tuskin viimeistäkään kertaa tästä asiasta avaudun. Nimittäin siitä kuinka heppoisin perustein ihmiset koiria ottaa ja vielä helpommin niistä luopuvat. Tämän bloggauksen kuvissa on ihan oikeita koirakohtaloita; muutamassa minuutissa silmäilemällä erästä nettipalstaa löytyi nämä - ja satoja muita ilmoituksia uutta kotia etsivistä koirista. Millaisia ajatuksia nämä teissä lukijoissa herättää?

Ihan totta joo - joskus todellakin on parempi että koiralle etsitään uusi koti tai elämässä tapahtuu jotain niin odottamatonta että koirasta on pakko luopua. Mutta onko oikeasti esimerkiksi muutto ja opiskelun alkaminen sellainen asia mihin ei ole voinut varautua muutamia kuukausia aikaisemmin kun koiran on hankkinut? Entäpä halu matkustella - hyvä syy antaa koira pois - vai voisiko vaihtoehtona olla esimerkiksi koiralle hoitopaikan etsiminen matkojen ajaksi kun koira kerran rakas ja ihana on? Ei jakseta opettaa nuorta koiraa pysymään pihassa irti niin myydään pois? Isolle aktiiviselle koiralle etsitään uutta kotia jossa ollaan valmiita lenkkeilemään koiran kanssa joka päivä? Avioeroja, muuttuneita elämäntilanteita, ihmisvauva tulossa, pitovaikeuksia…. Pitovaikeudetkin hyvin osoittautuu ihan omistajasta johtuviksi - koiraa ei ole koulutettu eikä kouluttamiseen sitouduta joten sisälle pissaava, sisällä haukkuva, remmissä vetävä ja eroahdisteinen koira pistetään eteenpäin. Mukavaa tietty kun siinä samalla saa muutamia satasia rahaakin ja pääsee ongelmasta eroon johon itse ei jaksa paneutua.

Mikä hemmetti tässä ihmisten ajatusmaailmassa nykypäivänä oikeen mättää? Onko koira elävä olento, tunteva yksilö, seuraeläin vai onko se sittenkin sama asia kuin uusi käsilaukku, polkupyörä tai lehden irtonumero jonka voi hankkia, käyttää ja viskata menemään kun syystä tai toisesta ei enää innosta? Missä vaiheessa rakkaasta koirasta tulee tarpeeton ja ongelma josta täytyykin nyt kiireellä päästä eroon? Ja minne se koira päätyy? Tätä mietin usein kun näitä ilmoituksia selailee ja koirista kiireellä halutaan eroon päästä. Onhan noita juttuja mediaankin päässyt kun koiria on annettu minne sattuu ja sitten onkin selvinnyt että koiran uusi omistaja onkin jotain aivan karmeaa ja koiria on kärsinyt tai menehtynyt laiminlyöntien ja väkivallan vuoksi. Onneksi kunnon kasvattajat ja rescuejärjestöt kantavat vastuunsa välittämistään koirista ja luopumisen sattuessa ottavat vastuun uuden kodin etsinnästä; mutta sitten on nämä randompaikoista hankitut koirat kenen kauppasopimukseen ei tuki ja turva kuulu. Näitä kierrätetään ja myydään missä sattuu, kelle tahansa.

Ihmiset - oikeasti - miettikää koiran hankintaa. Ei vain seuraavaksi pariksi kuukaudeksi tai vuodeksi eteenpäin. Koiran omistaminen on paljon muutakin kuin hellittelyä sohvalla ja lenkkejä auringon paistaessa silloin kun omistajan aikatauluun sopii. Koiran omistaminen maksaa aikaa ja rahaa - hyvin pitkälle tulevaisuuteen. Koiraa täytyy myös kouluttaa ja opettaa - tätäkään ei moni tunnu ymmärtävän. Lassie ja Susikoira Roi on mielikuvitushahmoja ja yksikään koira ei sellainen ole eikä sellaiseksi tule ilman että omistaja asialle jotain tekee. Ihmisten elämässä tapahtuu paljon muutoksia enkä jaksa ymmärtää miten koiraa hankkiessa ei mietitä näitä "mitäs sitten jos" tilanteita. Jos se "jos" tilanne onkin sitten sellainen ettei yli päästä ilman että koiralle on pakko uusi koti löytää - tehkää se vastuullisesti ja aikaa siihen käyttäen. Jos omat keinot ei riitä niin kysykää apua tutuilta koiraihmisiltä voisivatko auttaa tai vaikka Kodinvaihtajat ry:ltä.  Älkää kaupatko koirianne netissä eteenpäin ihan kelle sattuu kiireellä - olette ainakin sen verran velkaa koiralle jonka otitte perheenjäseneksi ja nyt luovutte.

Mielenkiintoista mediasta

Ajattelin jakaa kanssanne muutamia mielenkiintoisia uutisia ja juttuja joihin olen törmännyt viime aikoina ja näitä Facebookissa jaellut. Koira-aiheisia tietty ja varsin pätevää asiaa jokainen!

Bobon traaginen tarina

Iltalehti on todella upeasti nostanut useasti esille pentutehtailua ja siihen liittyviä kohtaloita sekä epäkohtia. Tällä viikolla Iltalehden netissä oli dokumentti koskien Bobo-koiraa, pentutehtaan kasvattia. Lehti kirjoitti myös erillisen jutun myyjien taustoista. Bobon tarina ei ole harvinainen, mutta harvinaiseksi sen tekee rohkeat omistajat jotka omilla kasvoillaan ovat kertoneet Bobon tarinan blogissaan sekä Iltalehden juttujen kautta. Moni vastaavaa kokenut vaikenee. Ehkä siksi että hävettää, ehkä siksi että varmasti saavat osakseen kovaakin kritiikkiä siitä miksi ostivat pennun hämäristä oloista. Vaikeneminen ei ole kultaa, ainakaan tässä asiassa vaan näistä täytyy puhua ja kertoa sekä tietoa jakaa. Aina tulee olemaan ihmisiä jotka tietoisesti ostavat pimeän pennun koska haluavat säästää rahaa eivätkä välitä kärsimyksestä, harmaasta taloudesta, eläinten laittomasta maahantuonnista ja eläinten hyvinvoinnista. Ja aina tulee myös olemaan tehtailijoita jotka pentuja tätä kysyntää varten teettävät välittämättä muusta kuin rahasta. Mutta Bobon lyhyellä elämällä on varmasti ollut tarkoituksensa omistajiensa avoimuuden vuoksi. Moni joka ei ehkä osaa tunnistaa pentutehtailijoita helposti on saanut Bobon tarinan kautta paljon uutta informaatiota ja osaa olla tarkempi kun pennun hankitaa miettii.

• IL-DOC Bobosta
• Iltalehden juttu Bobon myyjien taustoista
• Bobon omistajien blogi

Ylen aamu-tv

Tänä aamuna Ylen aamuohjelmassa oli vieraana Pelastetaan Koirat ry:n ja Koirien vanhainkoti Tähtilampun edustajat kertomassa koirien tilanteesta Espanjassa ja Romaniassa sekä adoptiotoiminnasta. Itseäni ilahdutti suuresti tässä haastattelussa se että siinä nostettiin esiin vastuullinen adoptiotoiminta sekä peräänkuulutettiin viranomaistahojen puuttumista koirien laittomaan maahantuontiin ja pentutehtailuun. Rescuetoimintaan liittyy paljon ennakkoluuloja ja juuri tälläisiä juttuja tarvitaan näitä poistamaan joissa kerrotaan mitä se vastuullinen toiminta on ja varoitetaan niistä toimijoista jotka ei toimi oikein. Haastattelussa vieraat painottivat adoptoimaan koiran vain ja ainoastaan suomalaisen, Suomeen rekisteröidyn yhdistyksen kautta joiden toimintaa esitellään selkästi, vastuuhenkilöt yhteystietoineen ja nimineen on selkeästi löydettävissä kuten myös adoptioprosessin kulku ja tarvittavat koirien maahantuontiin liittyvät asiat kuten tiedot TRACES-rekisteröinnistä. Juuri näin! Surullista mutta totta kun se on että rescuetoiminnassa on mukana yksityisiä suhareita jotka viis veisaavat määräyksistä ja koiralähtöisestä, kestävästä toiminnasta koirien tilanteen parantamiseksi. Vieraat kertoivat myös haasteista joita ovat kohdanneet omassa työssään koirien hyväksi ja peräänkuuluttivat sitoutumista koiran adoptiota harkitsevilta. Empä voisi enempää samaa mieltä olla.

• Katso haastattelu Areenasta

Eläinkoulutusblogi

Tämä on loistava blogi jossa keskitytään koulutukseen liittyviin asioihin sekä nostetaan esiin epäkohtia ja epäeettisiä tapoja joita koulutusmaailma on pullollaan. Eläinkoulutusblogissa kirjoitettiin kesäkuussa kovista otteista koirien koulutuksessa. Näihin törmää jatkuvasti ja kovia otteita, johtamisteoriaa ja koiran alistamista koitetaan perustella käyttäjiensä taholta vaikka millä tekosyyllä. Eläinkoulutusblogissa keskitytään antamaan koulutusvinkkejä vain ja ainoastaan metodeilla jotka pohjaavat positiivisuuteen, tieteeseen ja tutkimuksiin koiran käyttäytymisestä ja oppimisesta. Blogi ottaa hyvin usein esiin juuri näitä kovien otteiden metodeja, peräänkuuluttaa ammattitaitoisen kouluttajan käyttämistä ja muistuttaa lukijoitaan unohtamaan vanhat, haitalliset metodit koirien kanssa; eli juuri nämä kovat otteet ja johtamisteoriat. Kannattaa tutustua!

• Eläinkoulutusblogi

Fiksun koiranostajan opas

SEY - eli Suomen eläinsuojeluyhdistys ry julkaisi hiljattain pätevän oppaan ihmisille kenen mielessä siintää koiran hankinta. Oppaassa muistutetaan tulevia omistajia velvollisuuksista, ajasta ja rahasta mitä koiraan menee sekä siitä että koira on pitkä sitoumus. Opas muistuttaa myös pentutehtailun vaaroista sekä ylijalostettujen koirien terveydellisistä ongelmista. Huomiotta ei jää myöskään koiran kotiutumisen vinkit ja muistutus siitä että koulutusasioissa kannattaa käyttää vain ja ainoastaan ammattitutkinnon suorittaneita koirankouluttajia. Tämä opas jakoon kaikille koiranostajille!

• Opas - avautuu pdf-muodossa

Vieraskynässä: Hanna, omistautunut hoitaja monelle kotia etsivälle

Blogissa kävi vieras! Hanna on toiminut vuosien ajan kotihoitajana koirille vailla kotia. Hanna kertoo vierasbloggaajana tänään nykyisistä hoitolaisista ja toimimisesta kotihoitajana. Kiitokset Hannalle bloggauksesta sekä tietenkin auttamisesta monta koiraa omien perheidensä luo! 

Olen hurahtanut eläimiin melkolailla syntymästäni asti, koiria ja kissoja minulla on ollut ”aina”, välillä myös muita lemmikkejä. Tällä hetkellä laumassani on 6 koiraa, 2 kissaa ja pieni kanaparvi kukkoineen. Eläinsuojelutoimintaan tutustuin paremmin vuonna 2007 ensimmäisen rescuekoiran (suomalainen eläinsuojelutapaus) myötä, jolloin aloin siivota tiloja ja ulkoiluttaa koiria paikallisella löytöeläintalolla. Kirjoittelen omaa blogia, Hannan hoitolaiset, osoitteessa hoitokoira.blogspot.com. Kuten blogin nimikin kertoo, aiheena on lähinnä minulla majailevat kotia etsivät hoitokoirat.

Hoitokoiria meillä on ollut vuodesta 2008 lähtien, aluksi vain koira, pari vuodessa. Viime vuonna hurahdin toimintaan vähän pahemmin ja oikeastaan vuoden 2014 alusta lähtien täällä on ollut jatkuvasti hoitolaisia, 1-3 koiraa kerrallaan. Olen pyrkinyt auttamaan lähinnä eri yhdistysten kodinvaihtajia jotka eivät voi enää jäädä omaan kotiinsa. Jokunen koira on tullut myös suoraan tarhalta ulkomailta (Venäjä, Romania, Espanja). Autan mielelläni niin kotimaisia kuin ulkomaisia sijoituspaikkaa tarvitsevia koiria, kunhan yhteistyötaho on luotettava, toimii säännösten mukaan ja toiminta on muutenkin järkevällä pohjalla.

Tällä hetkellä täällä majailee peräti kolme hoitokoiraa: Viipurin Koirat ry:n 6-vuotias Lily, joka on elänyt Suomessa pennusta asti mutta joutui keväällä tänne hoitoon kodissaan tapahtuneiden elämänmuutosten takia, Auringonkoirien 3-vuotias Eiko joka tuli tänne suoraan Espanjasta tarhalta ja viimeisin tulokas, Elämä Koirille ry:n 4-vuotias narttu Modesta joka on lähtöisin Pietarista, tuli Suomeen kotihoitoon mutta joutui ikävä kyllä vaihtamaan hoitopaikkaa nopealla aikataululla ja näin siis päätyi meille. Lily ja Eiko etsivät aktiivisesti kotia, Modesta on ensiksi lihotuskuurilla ja reipastumisleirillä ennen kuin kodinetsintä alkaa.

Lily (Viipurin Koirat ry)

Huhtikuussa tänne hoitoon saapunut kodinvaihtaja Lily kärsi kodissaan pahoista eroahdistusoireista eikä oikein sietänyt vieraita ihmisiä. Sen eroahdistus on täällä hoitokodissa pysynyt hyvin kurissa, alkuaikojen maaninen perään haukkuminen loppui nopeasti ja se jää kiltisti nukkumaan kun lähden töihin. Ilmeisesti rauhallinen koiraseura on auttanut eroahdistukseen. Kerran Lily on tuhonnut tavaroita poissaollessani, tämä tapahtui sen jälkeen kun menin sairaslomalta töihin – silloin Lily oli järsinyt oveen ihan kunnon reiän. Tämän ainoan kerran jälkeen mitään muuta ei ole tuhottu, mutta Lily vaatii selkeät rutiinit ja rauhallisen elämän, kokeneen ja määrätietoisen omistajan ja luultavasti myös kivan uroskoiran joka voi pitää sille seuraa yksinolojen aikana. Vieraiden tapaamisessa ei ole täällä ollut juurikaan ollut ongelmia. Annan uusien vieraiden aina namittaa Lilyä, koira on onneksi sen verran ahne että ystävystyy nopeasti herkkujen avulla ja muistaa kyllä kerrankin täällä vierailleet ihmiset jatkossa hyvin. Lilystä saa oikeissa olosuhteissa hienon koiran, uskollisen ystävän ja hyvän lenkkikaverin. Ikävä kyllä sellaista ihmistä ei vielä ole löytynyt eikä Lilyllä ole juuri ollut kyselijöitäkään. Kodin etsintä siis jatkuu.

Eiko (Auringonkoirat)

Toukokuussa Suomeen lennähtänyt Eiko on yksi hienoimpia koiria mitä minulla on koskaan ollut hoidossa, siitä on vaikea keksiä mitään pahaa sanottavaa. Ystävällinen, aktiivinen nuori paimenkoirasekoitus jolla on hyvät hermot ja joka tulee toimeen melkein minkä kanssa vaan. Jos olisi itsellä koiranpaikka auki niin en Eikoa täältä pois päästäisi, vaan ikävä kyllä ei ole joten tämäkin aarre lähtee täältä maailmalle kun oikea koti vastaan tulee. Eikosta on ollut kyselijöitä mutta ei vielä ihan sellaista mitä olemme sen kodiksi ajatelleet. Nyt tuli ensimmäinen potentiaalinen kotiehdokas joka tulee todennäköisesti poikaan tutustumaan. Katsotaan miten tapaaminen menee puolin ja toisin.

Kolmas hoitolainen, Modesta, tuli tänne vasta muutama päivä sitten. Modesta on todennäköisesti jonkinlainen vinttikoirasekoitus. Se on arka mutta hyvin kiltti, rauhallinen ja vaatimaton koira joka ei pidä melua itsestään ja tulee niin koirien kuin kissojenkin kanssa toimeen. Koska koira on vielä kovin hoikka, se saa hetken aikaa kerätä painoa ja toivottavasti reipastuakin ennen kuin kotia aletaan sille etsimään.

Modesta (Elämä Koirille ry) ja Hanna

Kotihoitajana toimiminen on koukuttanut ja vienyt mennessään. Se on kiva tapa auttaa koiria, tosin ajoittain se on myös aika raskasta. Hoitokoiriin pitää sitoutua kuten omiinsa. Koskaan ei voi sanoa miten nopeasti koiralle löytyy oikeanlainen koti. Hoitoajat ovat olleet keskimääärin pari, kolme kuukautta, osa koirista on lähtenyt omaan kotiin parissa viikossa ja joku on jäänyt lähes vuodeksi. Koirista luopuminen on aina itkun paikka, vaikka samaan aikaan on palkitsevaa ja ihanaa kun koira löytää oman paikkansa maailmasta, oman kodin ja oman perheen. Sen oikean. Vaikka hoitolaisiin kiintyy kovasti, ei niitä kaikkia voi kuitenkaan omana pitää. Varjopuoliin kuuluu myös koirien palautukset tai se, jos koira joutuukin huonoihin oloihin. Ikävä kyllä hyvin monenlaisia kyselijöitä on liikkeellä ja itsestäni on tullut todella tarkka kotien kanssa. Suurin osa kodintarjoajista on kuitenkin onneksi fiksua porukkaa ja rehellisin motiivein liikenteessä. Tarkkana pitää kuitenkin aina olla. Jonkinlaisia taloudellisia vastuitakin hoitokotina toimimiseen kuuluu. Olen usein saanut kuulla kysymyksen ”Paljonko sulle maksetaan kun otat hoitolaisia?” eli monet ajattelevat kyseessä olevan jonkinlaisen liiketoimen. Tästä ei todellakaan ole kyse, mitään palkkaa tästä ei makseta vaan kyseessä on vapaaehtoistyö jossa esimerkiksi ruokakulut useimmiten kuuluvat hoitokodin maksettavaksi. Suurin osa yhdistyksistä korvaa eläinlääkärikulut kuitteja vastaan ja muut kulut ovat pääasiassa hoitokodin vastuulla. Vaikka joskus joutuu luuttuamaan ylimääärisiä pissoja lattialta tai korjaamaan rikottua ovea, en vaihtaisi mitään. Olen oppinut hoitolaisilta valtavan paljon koirista ja saanut tutustua aivan ihaniin koirapersooniin sekä niiden uusiin perheisiin joista moni on jäänyt tekemisiin kanssani aktiivisemminkin.

Mikäli kotihoitajana toimiminen kiinnostaa, suosittelen ottamaan yhteyttä rescueyhdistyksiin ja/tai paikallisiin eläinsuojeluyhdistyksiin. Kannattaa aina lukaista sopimukset ennen hoitokodiksi tarjoutumista ja miettiä, riittäväthän resurssit. Osa koirista voi tulla huonoista oloista tai on saattanut elää pitkään tarhalla eikä välttämättä kotikoiran taitoja oikein ole. Hoitokodiksi tarjoutuessa kannattaa siis kertoa rehellisesti omasta osaamisesta ja omasta elämäntilanteesta, koska hoitolaisia on laidasta laitaan, toiset helpompia ja toiset haastavampia. Jos ottaa koiran yksityisen tahon kautta hoitoon, kannattaa varautua siihen että kaikki kulut sekä kodinetsintä jäävät hoitokodin vastuulle. Yhdistys on aina tukena ongelmatilanteissa ja hoitaa kodinetsinnän, joten yhdistysten kodinetsijät ovat siinä mielessä turvallisempi vaihtoehto hoitokodiksi haluavalle.

-Hanna-

Apua! Kesä, loma, reissu ja koirat

Koiran omistamisen varjopuoliin - tavallaan - kuuluu se että ihmiset tykkää reissata ja välillä joutuu olemaan poissa kotoa muista syistä. Kyseessä saattaa olla loma, työmatka tai nopea tilanne jolloin koirille tarvitaan hoitajaa. Joillekkin helppo nakki; on tuttu, hyvä hoitaja. Joskus taas ei. Kun tuttua hoitajaa ei ole niin mitä tehdä?

Koirat on erilaisia siinä missä tilanteetkin kun hoitajaa tarvitaan. Jos ajattelen omakohtaisesti tilannetta hoitoasian suhteen niin meillä on sekä helppoja koiria - että ei niin helppoja. Onneksi meidän lomareissut on aina olleet hyvissä ajoin tiedossa - on ystäviä ja hyviksi todettuja hoitajia ketä huudella apuun. Kuitenkin - aina - koen että koirilla on mukavampaa olla omassa kotona hoitajan kanssa kuin kyläilemässä. Meidän koirista varsinkin Musti ja Jimi ovat hyvin herkkiä uusille tilanteille ja ihmisille. Artun kanssa hoitajan pitää ymmärtää että kyseessä on hyvin metsästysviettinen vinttikoira. Mäyrä taas… Noh - lähtee kenen tahansa kanssa minne tahansa ja rakastaa kaikkia, mutta mäyräkoiramaiseen tapaan haukkuu ja hankkii häädön kelle tahansa kerrostalosta. Pippa nyt vähään tyytyväisenä on helppo hoitolainen. Taitaa nuo lyhyet lomareissut enemmän stressata meitä omistajia kun huolettaa että onhan kotona kaikki varmasti hyvin vaikka tietää että oikeiden ihmisten hallussa ei hätää ole - ja jos on niin kertovat kyllä. Ihan kelle tahansa en koiriani hoitoon antaisi - enkä kotiini ottaisi. Enkä veisi hoitolaan. Hoitoloita on hyviä - mutta en omia koiriani veisi ihan siitä syystä että meidän koirita 4/5 on rescuetaustaisia ja viettäneet aikaansa tarhoilla, häkeissä. Voi olla että inhimillistän koiriani tässä tapauksessa koska en halua heitä hoitolan koppeihin - mutta mieluummin valitsen toisen vaihtoehdon. Paitsi alla mainittua.

En ikinä antaisi koiriani hoitoon yksittäiselle ihmiselle joka hoitaa koiria kotonaan ja veloittaa siitä rahaa. Miksikö? Siksi että kuka tahansa voi tehdä niin. Taksat ovat about samoja kuin koirahoitoloiden joissa usein on eläinalan koulutuksen saaneita ihmisiä töissä, kunnossa on vakuutukset, tilat ja hoidosta tehdään sopimus. Yksityinen ihminen saattaa veloittaa ihan samaa summaa kuin hoitola - mutta maksamatta jää esim verot. Mitään takeita ei ole siitä että koiraa hoidetaan kuten luvataan ja jos jotain sattuu niin kuka maksaa? Työnteettäjänä olet maksanut pimeästi jolllekkin joten korvauksia on vaikea hakea. Onko tilat oikeasti sellaiset kuin pitää, viedäänkö koiria ulkoilulle, aktivoidaanko niitä kuten luvataan? Et voi tietää. Luotettavakin hoitaja saattaa olla jotain muuta. Jos joku ilmoittautuu koirasi luokseen ottamaan ja alkaa siitä pyytämään korvausta niin silloin kannattaa kysyä että mitenkäs hoitajan omat velvoitteet - maksetaanko verot? On eri asia jos koiran omistajana tarjoat vaivanpalkkaa tuliaisina tai pienenä korvauksena kuin se että yksittäinen ihminen, hoitopaikkaa tarjotessaan pyytää käteiskorvausta. Hälytyskellot! Puolin ja toisin sopparit taas on erikseen - jos hoidat mun mä hoidan sun joskus - mutta se että yksittäinen ihminen pyytää pimeänä hoitorahaa…. Ei ole ok.

Ai palasitte sitte? Tuliaiset?

Me hoidamme muiden koiria kotonamme satunnaisesti - ja satunnaisesti myös meillä on rescueyhdistysten koiria koiria hoidossa. Tosin ilman korvausta koska emme ole hoitola, meillä ei ole toiminimeä tai yritystoimintaan oikeuttavia lupia. Rahaa ei pyydetä - mutta toivomme aina että pidempi aikaisissa (yli viikon) omistaja tuo koirien ruuat mukanaan ja omistajat tekevät lahjoituksen jonnekkin kodittomia koiria auttavien tahojen tilille - tai matkallaan vie kohdemaan tarhoille ruokaa. Yhtään hoitolaista emme ota ilman ennakkotutustumista - meidän kotiin, ihmisiin ja meidän koiriin. Homman pitää toimia ja säännöt selvillä. Teemme tätä hommaa omien resurssien rajoissa - koska meillä kuitenkin on viisi omaa koiraa. Omille koirille ei myöskään ole hyväksi se että koko ajan kotioloissa ramppaa vieraita hoitolaisia sillä tottakai se aina stressaa - tästä syystä meidän ovet avautuu vain harvoin. Ihmisiä stressaa myös ja erityisesti koiria jos koko ajan porukkaa ramppaa - aina pitää sopeutua. Aina se on se säätö. Ja aina pitää olla plan b koska koirat on koiria - kun vakiintuneeseen laumaan tuodaan uusi yksilö aina voi sattua jotain. Kannattaakin kysyä ihmisiltä ketkä koiria hoitaa - korvausta vastaan tai ilman varsinkin jos heillä on omia koiria - että kuinka usein hoitolaisia on. Saahan omatkin koirat hengähtää omassa laumassaan vai onko jatkuva ramppaaminen ja epätasapaino se tilanne missä koirat ja ihmiset elää? Asia on tietenkin ihan ok jos hoitolaisille on varattu omat tilat - mutta jos hoito tapahtuu ihmisten ja koirien kodissa missä on jatkuva trafiikki - koiraa tulee ja menee - niin eihän se ole tasapainoinen tilanne.

Jos et siis saa koiranhoitajaa tutunkauppana, kavereilta tms niin vie hoitolaan joka toimii velvoitteiden mukaan. Tutustu paikkoihin ja lue kokemuksia. Älä anna koiraasi hoitoon kellekkään randomille yksityishenkilölle, tutulle tai puolitutulle joka tarjoaa hoitopaikkaa ja haluaa taksaa käteisenä, veroja ja velvoitteita kiertäen. Muutaman kympin hoitopalkkio apua tarvitsevan tarjoamana on eri juttu kuin se että yksityishenkilö tarjoaa apuaan - ja ilmoittaa mitä se maksaa. Ja aina tietty niiden tuttujenkin kanssa pitää tehdä selväksi kuinka toimia, mitä tehdä, minne soittaa. Aina voi sattua jotain.

Meillä oli juuri takana kiva loma omassa entisessä kotimaassa josta hieman koira-asioissa kirjoitin täällä. Tuttu ihana hoitaja joka on nyt ihan loppu koska omistajina emme voineet olla huolehtimatta ja tekstareita pommitettiin vaikka tiesimme että hyvinhän ne pärjää. Koirat oli iloisia kun kotiin tultiin, tietty vähän piti olla loukkaantuneita kun joka hemmetin vuosi jätetään - mutta vähän ovat koittaneet kyllä etsiä että missäs meidän omahoitaja. Hyvä hoitaja on kultaa.

Battersea Dogs & Cats Home

Kävästiin Lontoossa Battersean koirien ja kissojen tarhalla muutama päivä sitten. Ei päästy telkkariin vaikka vierailumme aikana tarhalla kuvattiin For the Love of Dogs ohjelmaa joka on jo muutamia vuosia pyörinyt ohjelmistossa Britanniassa kertoen tarhan toiminnasta. Battersean toiminta on hyvin näkyvää ja tarha hyvin tunnettu maan rajojenkin ulkopuolella. Hyvä näin koska myös Britanniassa koirien hylkääminen lisääntyy koko ajan - ja tästä syystä Battersean tiloja ollaan laajentamassa. Battersea Dogs & Cats Homella on toimintaa kolmessa eri keskuksessa, oma vierailumme suuntautui Lontoon pisteeseen aivan vanhan voimalaitoksen viereen. Nykyiselläänkin jo aika valtava kompleksi jossa muutama kokonainen kerrostalomainen rakennus koirille, omat tilat kissoille, lost & found eläinten tilat, kauppa ja kahvila. Tarhalla käynnistä veloitettiin muutaman punnan pääsymaksu mitä en itse ainakaan pitänyt ollenkaan pahana - jostainhan niitä tuloja täytyy saada toiminnan pyörittämiseen. Tilat olivat hyvin siistit ja vieraat tervetulleita tapaamaan kotia etsiviä eläimiä. Kaikissa osissa ei saanut kuvata; koirat oli jaoteltu niin että aremmat ja hiljaisempaa eloa vaativat koirat olivat omissa osioissaan joiden ovilla tiedotettiin koirien tarvitsevan rauhaa eikä kuvausta sallita.

Ihan selkeästi yliedustettuina tarhalla oli staffit ja muut ns voimakkaammat rodut. Oli rotikoita, amerikan bulldoggeja, akitoja. Sekä niitä staffeja lähes joka toisessa kopissa. Staffien hylkääminen on Briteissä järkyttävän yleistä. Rotu on jossain määrin trendi joten pentutehtailu kukoistaa - koiria myydään kelle vaan ja niitä ostaa ketkä vaan; yleensä ihmiset joiden motiivit on vain haluta katu-uskottava koira. Pitbullit ja näiden mixit ovat olleet Britanniassa kiellettyjen rotujen listalla jo pitkään joten lienee uskottavuutta koiralla hakevat ihmiset ovat siirtyneet staffeihin ja muihin bullirotuisiin koiriin. Koiria pidetään ja "koulitaan" kovalla kädellä ja alistaen kun ei muuta osata ja sitten ne hyljätään; joko kadulle tai tarhoille. Aika vastaavaa trendiähän on Suomessakin nähtävissä; hyvin moni haluaa itselleen pitin, staffin tai muun vastaavan koiran ihan vain siksi että halutaan olla cool. Mitään järkeä ja hienoahan siinä ei kuitenkaan ole että otetaan tietyn rotuinen koira vain oman pätemisen tarpeen takia vaikka kykyä ja osaamista ei ole - ja kun osaaminen loppuu niin koira pistetään kiertoon tai kiikutaan piikille. Britanniassa lopetetaan isoja määriä hyljättyjä koiria joka vuosi - Battersean lisäksi kaikki muutkin tarhat kärsivät kroonisesta tilan ahtaudesta ja varojen puutteesta. Greyhoundeja oli tarhalla myös, tosin ihan muutamia. Ei tietenkään ollenkaan samassa mittakaavassa kuin Wimbledon Greyhound Rescuen hallussa jossa kävimme viime kesänä, kirjoitin tuolloin asiasta täällä. Battersean greyhoundien tarina oli kuitenkin sama vanha stoori - tarpeettomaksi käyneet entiset ratajuoksukoirat hyljätään eläinsuojelun haltuun. Parempi tietenkin sekin kuin tarpeettomat ja kivuliaat lopetukset tai hylkääminen luontoon.

Vaikka Britannian tilanne on aika kurja mitä tulee koirien hylkäämiseen niin hienoa on että asiat on sielä näyttävästi esillä. Koirien adoptioita promotaan näkyvästi kuten myös eläinten kohtelun epäkohtia nostetaan esiin mediassa. Löytöeläintarhat edistävät aktiivisesti asiaansa myös panostamalla näkyvyyteen, varainkeruuseen ja markkinointiin. Battersean tarhan tiedotteita ja mainontaa on isosti näkyvissä ympäri Lontoota kuten myös muiden eläinsuojelutahojen.

Lontoon matkaan kannattaa ehdottomasti sisällyttää käynti Batterseassa ihan tutustumismielessä. Tarha on auki joka päivä,  lähellä ja sinne pääsee kätevästi bussilla oven eteen monestakin paikkaa tai junallakin muutaman sadan metrin päähän. Suosittelen!

Nettisivut löytyy täältä ja tarhan Facebook täältä.

Empiirinen tutkimukseni aiheesta "kuinka lämpö autossa nousee helteellä"

Säätila testin aikaan

Kävin paikallisessa Lidlissä tuossa jokunen aika sitten. Aikaa vierähti noin 20 minuuttia ja sanomattakin selvää että auto oli sauna kun sinne palasin. Koirien jättämisestä kuumaan autoon on paljon keskusteltu (onneksi) mutta valitettavaahan se on että moni ei siltikään tajua faktoja. Ajatellaan että "minä vain pistäydyn tuossa kaupassa - ei mee kauaa" ja ajatellaan että kylläse koira nyt sen verran pärjää kun ikkunat laittaa raolleen.

Klo 1423, 1433 ja 1443.

Innostuin sitten mittaamaan tuolla meidän rimpulamallisella sisälämpömittarilla kuinka se lämpö kohoaa autossa sen 20 minuutin aikana minkä itse juuri sielä Lidlissä shoppasin. Kauppareissuksi siis aika nopeasti toimittu. Mainittakoon että luonnollisesti omat koirat lojui kotosalla Lidl-reissun aikana - eikä sielä autossa parkkiksella.

Lämpötila mittarissa oli kello 1423 +28C kun kävin sen mittarin autoon kiikuttamassa. Väliaikaa kävin ottamassa kello 1433 - +40C. Kello 1443 mittarissa oli +46C. Auto oli suht aurinkoisella paikalla omassa pihassa mutta niinhän nuo kauppojen parkkiksetkin aukeita yleensä on eikä varjopaikkoja juurikaan ole. Ikkunat oli raollaan mutta eipä kauheasti apua.
Ilmatieteen laitoksen mukaan about noihin aikoihin meidän suunnalla oli pihalla lämmintä +30C.

Testaus tapahtui meidän erikoista tavaraa pursuavassa
lähiöpihassa
Vantaalla. Kuvan autossa siis mitattiin.

Joten ei mulla sitten muuta tällä kertaa kuin että ihan oikeasti - älkää jättäkö niitä koirianne sinne autoihin hankkimaan lämpöhalvausta ja panikoimaan kuumuudesta edes siksi aikaa kun haette kaupasta jotain. Kyllä se vaan niin on helteellä ei kauaa siihen mene kun auton lämpötila on sitä luokkaa että se on koiralle tosi paha paikka. Ja muistathan että jos näet koiran autossa näillä helteillä - toimi. Soita 112, koita löytää omistajat ja hätätilassa riko vaikka auton ikkunat - älä kävele ohi ja päivittele asiaa myöhemmin SoMessa - toimi!