Onneton sattuma & muita oman porukan kuulumisia

Hetkeen ei ole tullut päiviteltyä ihan oman porukan kuulumisia. Aloitetaan tylsemmästä jutusta.
Meidän Artturille sattui tapaturma. Joulun pyhäpäivät veteli viimeisiään ja koirapuistossa kävi niin että kanssa-puistoilijakoira päätti napata Arttuun kiinni. Hyvin nopea tilanne sinänsä, pieni ja nopea tikkaus toisen koiran taholta ohi juoksevaan Arttuun. Vinttikoirien ohut iho, toisen hampaat ja nopea vauhti tekee tiukkaa jälkeä. Artulla oli kevyt juoksupaita päällä mutta siitä huolimatta jälki oli hurjaa. Ainakin minun silmille. Jotenkin sitä pystyy katsomaan vaikka mitä - mutta omalle koiralle kun sattuu on ihan eri mode. Tapahtuma on käsitelty toisen omistajan kanssa hyvässä yhteisymmärryksessä joten ei siitä sen enempää.

Puikula-Arttu

Tilanteessa oli kuitenkin paljon "onni onnettomuudessa" fiilistä. Ensinnäkin on talvi - haavan paraneminen olisi varmasti haasteellisempaa ollut kesähelteillä. Toiseksi, oli joulun aika ja töissä hiljaista - vapaiden ottaminen siis onnistui helposti ja lapsetkin olivat lomalla joten Arttua ei tarvinnut jättää ilman valvontaa muutamaan viikkoon. Musti juoksi Artun takana - jos osuma olisi tullut Mustiin olisi varmasti ollut hankalampaa. Arttu on jo vanhempi, rauhallinen koira joten toipuminen sekä elo hissukseen ilman aktiviteetteja olisi voinut olla aika kova paikka vilkkaalle kymmenkuiselle. Taas tuli oltua iloinen että asumme pääkaupunkiseudulla - Univetin eläinsairaalaan päästiin heti hoitamaan Arttua vaikka oli sunnuntaiaamu. Kuten kuvasta näkyy - keholla on ihmeellinen kyky itseään parantaa. Kuvassa vamma tapahtumapäivänä sen jälkeen kun eläinlääkärissä oli käyty ja saatu pari tikkiä sekä dreeni. Lähes kämmenen kokoinenhan se oli. Myöhempi kuva tältä päivältä. Haavaa hoidettiin avohaavana - ihan hirveen näköinenhän se oli kauan. Antibioottia, suihkuttelua, kipulääkettä alkuun ja Vetramil haavasalvaa. Viime lauantaina käytiin jälkitarkastuksessa ja saatiin oikein hyvä arvio Artun paranemisesta. Liikunnan kanssa mennään vielä rauhassa kunnes haava on ihan kunnolla parantunut. Arttu alkaa selvästi olla myös jo ihan oma itsensä.

Telkkarin takana on jotain mitä Musti
haluaa...

Meidän Musti Reppuli on saavuttanut jo kunnoitettavan 10 kuukauden iän! Villiä menoa. Ollaan mietitty että jatketaanko agilityä vai millaista puuhaa Mustin kanssa harrastaisi. Agility on ihan kivaa kyllä mutta mieli tekisi tietenkin laajentaa omaakin harrastustietämystä koirien kanssa kun nyt kerrankin on sellainen koira talossa jonka kanssa voi tehdä paljon. On niin oppivainen ja reipas sekä vauhdikas. Ihan hauskaa olisi myös kilpailla ja kokeilla omaa sekä koiran osaamista. Onhan se Musti välillä sellainen honkkeli ja riehuja mutta oppiaikaa tässä elellään vielä nuoren koiran kanssa.

Jimillä tulee ihan näinä päivinä neljä vuotta siitä kun hän meille saapui. Oli todella kylmä tammikuinen yö kun Jimin lento tuli. Pieni, laihahko hieman elämää ympärillään epäilevä pikkupoika saapui. Jimin synttäreitäkin voisi juhlia pian, passin mukaan Jimi on syntynyt 1.2.2010. Arvioitahan nuo on mutta varmasti Jimin osalta aika lähellä totuutta. Huippukoiran saimme Malagan tarhalta. Onhan Jimin kanssa omat ongelmansa ollut - tuo epäileväisyys uusia tilanteita ja ihmisiä kohtaan ei ole koskaan kadonnut mikä pitää arjessa huomioida. Haasteelliseksi en Jimiä kuitenkaan kutsuisi - ehkä koiraksi jolla on erityistarpeita. Plussapuolia on sitten enemmän - käsittämättömän oppivainen koira ollut joka rakastaa olla osana perhettä ja puuhata elämässä mukana. Jimpistä on tullut Mustin kanssa oikein hyviä kavereita ja varsinkin lenkkikavereina tykkäävät juosta peräkanaa ympäri metsiä ja muutenkin leikkivät yhdessä  pitkin päivää paljon. 

Pippa - joka ei koskaan
näytä kuvassa samalta kuin
livenä. 

Mäyrällä sukanvahtihommat menossa.
Vakava on ilme. 

Pippa ja Mäyrä ovat eleleet omaan tahtiinsa. Talvi ei ole Pipan juttuja. Mieluiten vetäytyy omaan arvokkaaseen vanhemman rouvan seuraansa ja käpertyy lepäilemään. 

Mäyrä puolestaan jatkaa pihan vahtimista kovaäänisesti siitäkin huolimatta että yllättävät lumisateet ovat aiheuttaneet muutaman hankeen hyytymistilanteen. Peruseloa siis! 

Koirat DNA-testissä: yllättäviä sekoituksia meillä asustaa :D

Saimme tuossa kimmokkeen kaverin Facebook-päivityksen innoittamana teettää meidän koirista DNA-testit rotujen selvittämiseksi. Kyseinen testi on Wisdom Panel.  Eihän nämä mitään pommin varmoja ole joten ihan humoristisella asenteella "kattotaan mitä DNA-paljastaa" nämä teetettiin kahdelle koiralle joista eniten meitä on mietityttänyt mitä koirat sisältää. Google kertoi kuitenkin tämän Wisdom Panelin olevan eniten oikeaa tietoa tuottava vastaavista tee-se-itse testeistä. Tosin, melkoisia tuloksia tämäkin testi on tuottanut eli todella metsään mennyt. Esimerkiksi täysin rotupuhtaita koiria on testattu ja tulokseksi saatu jotain ihan muuta. Testi on ameriikkalainen ja testin tuottajan rotukanta ei tunnista Espanjassa hyvin yleisiä rotuja - Andalusian podencoa ja galgoa (espanjanvinttikoira). Osasimme siis odottaa ettei testien tulos ole ihan luotettava. Rodut mitä testi ei tunne näkyvät tuloksissa "mix" statuksella. Tulos kuitenkin määrittää mahdolliset rodut mitä tuo mix saattaa sisältää.

Tilasimme tuplatestipakkauksen Amazonin kautta. Yhden testin hinnaksi tuli palautuspostikuluineen USA:an noin 80 euroa. Testipakkaus sisälsi koiran näytteenottoon tarvittavan pakkauksen. Näyte otettiin CSI tyyliin koiran poskesta, solunäyte siis ja tämä postitettiin takaisin. Näyte rekisteröitiin tietokantaan ja tuloksista tuli sähköposti-ilmoitus.

Mustin testi

Klikkaa isommaksi Mustin analyysi

Musti on syntynyt (passin mukaan) 1.3.2014. Musti on löytynyt roskiksesta Malagan läheltä pienenä pentuna. Meille Musti matkasti syyskuussa 2014. Galgomix - sehän se on. Kokoa Mustilla on nyt 18kg ja korkeus 53 cm. Se meitä mietitytti että mikä tämä mix on. Veikkaus oli että kyseessä on galgopointterimix - ei mikään harvinainen yhdistelmä Espanjassa. Tulosten mukaan kuitenkin omistamme…… Nöffidallumixin! Eli toinen vanhemmista on 50% dalmatian koira - toinen puoli jotain muuta. Toinen vanhemmista puolestaan on 50% newfoundlandin koira -  toinen puoli jotain muuta. Mix-osuuden koostumukseksi testi veikkasi jotain näistä: irlannin setteri, greyhound, tanskandoggi, sileäkarvainen noutaja, lhasa apso.

Dalmatialaista Mustissa varmasti voi ollakin - onhan sen rinta valkoinen ja siinä on dalmispilkkuja. Tuo newfoundlandin koira…. Voi elämä! Apso? Ei sitäkään.

Jimin testi

Klikkaa isommaksi Jimin analyysi

Jimi on niin ikään Malagan seudulta löytynyt, kadulta kuljeksimasta yksinään. Passin mukaan Jimi on syntynyt 1.2.2010 ja tullut on meille tammikuussa 2011. Meillä on vahvana veikkauksena ollut terrierimix - tarkemmin sanottuna russelin ja podencon penikka. Jimi on noin 8kg ja korkeutta 30cm.
Testin mukaan omistamme…. Tiibetinspanieli/shih tzu/vihikoira/yorkkimixin! Tämä mix-osuus avataan sisältäväksi mahdollisesti rottaterrieriä, manchesterin terrieriä, schipperkeä ja saksanpaimenkoiraa.

No ei siinä mitään - mä olenkin haaveillut vihikoirasta. Ei tarvitse haaveilla enää kun mullahan on ollut sellainen jo neljä vuotta! Justiinsa :D

Musti 

Jimi 

DNA ei koskaan valehtele, eikös se niin ole. Erehtyväinen tosin saattaa olla. En tiedä miten lähellä nämä meidän koirista löydetyt rodut sitten on DNA:n puolesta niitä rotuja mitä olemme epäilleet koiriemme olevan - vai perustuuko testit lähinnä arvontaan. Ihan hauskaa kuitenkin.

Omiin koiriin suhtautumista testi ei luonnollisesti muuta. Yhtä rakkaita. Mutta niinhän se on - kun koiran kadulta löydät tai roskiksesta kaivat, et voi koskaan tietää mitä saat.

Tässä vielä video kun joulunpyhinä nöffidallumix ja tiibetinspanieli/shih tzu/vihikoira/yorkkimix juoksivat metsässä.

Blogeja haetaan!

Ajattelin lisätä blogiini listan koira-aiheisista blogeista. Haluaisitko ilmoittaa omasi mukaan?

Lista tulee tuonne etusivulle omalle sivulleen, linkin "Koira-aiheisia blogeja" alle.

Seuraavat kriteerit pitäisi täyttää:

• blogia päivitetään suhteellisen säännöllisesti (pakollinen) 
• aihepiiri on se koirat - mutta tarkennettuna rescuekoirat, ajankohtaiset koira-aiheet, kodinvaihtajat, harrastaminen ja koulutus (vain positiivinen koulutus), toiminta vapaaehtoistyössä koirien hyväksi - kaikkea näitä ei tietty tarvitse joka blogissa olla tietenkään mutta jotain näiltä alueilta

Toivoisin myös blogista pientä esittelytekstiä minkä voin lisätä myös listaukseen mukaan!

Blogin kirjoittajalla on tietenkin aina halutessaan mahdollisuus pyytää poistoa listaltani - ja tietenkin itsekin varaan oikeuden muokkailla listausta ja valita blogit listalle.

Mukaan voi ilmoittautua kommenttikentässä tai laittamalla yksäriviestiä blogin Facebook-sivun kautta. 

Miksi sä itket?

Suosittelen että jokainen ottaa telkkarilistalleen seuraavan ohjelman - Avec Tastula:Koirien pelastajat. Ohjelma tulee ensimmäistä kertaa ulos tänään TV1 kello 22 ja uusintana sunnuntaina 4.1 kello 1710. Ylen Areenassa ohjelma on myös nähtävissä. Ohjelmassa seurataan Rescueyhdistys Kulkurit ry:n Sinin ja Sallan elämää ja työtä koirien auttamiseksi. Ylen sivuilla on ohjelmaan liittyvä teksti mikä kannattaa lukaista läpi sekä katsoa jo se minuuttinen traileri ennakkoon. Yle julkaisi myös Rescueyhdistys Kulkurit ry:n Sini Isakssonin mielipidekirjoituksen aiheeseen liittyen jossa taustoitetaan kattavasti Romanian ongelmaa, syitä, seurauksia ja ratkaisuja. 

Rescuetoiminnan osalta tulee usein törmättyä siihen luuloon että kyseinen toiminta on vain koirien tuomista Suomeen - ja se ei ongelmaa ratkaise. Ratkaisuksi kohdemaiden ongelmiin asiaan perehtymättömät usein ehdottavat "tapetaan ne kaikki"-mallia. Sehän ei vaan niin toimi. Koirien tappaminen ei ratkaise ongelmaa - sillä koiria hyljätään koko ajan lisää - ja vapaana kulkevat koirat lisääntyvät. Kuten Sini kirjoittaa ylle linkatussa teksitissään koskien Romanian tilannetta: "Ainoa pitkän aikavälin toimiva ratkaisu katukoiraongelman pysyvään ratkaisuun on syntyvyyden säännöstely sterilointiohjelmilla ja sinnikäs valistus. Tämä on ollut myös maailman terveysjärjestö WHO:n suositus jo vuodelta 1991. Tällä metodilla on saatu aikaan toivotunlaisia tuloksia muualla maailmassa."

 Se on totta ettei koirien adoptio ratkaise kohdemaiden ongelmia. Joillain on tosin harhaluuloja siitäkin että koirien adoptiot kansainvälisesti lisäisivät ongelmaa. Ongelman ydin on kuitenkin jossain paljon syvemmällä. Koirien adoptointi kuitenkin on eläinsuojelua ja sillä pystytään vaikuttamaan erittäin konkreettisesti koirien tilanteen parantamiseen yksilötasolla. Vastuullisesti toimivien yhdistysten työssä adoptiot on vain yksi osa toimintaa. Toki se on hyvin näkyvä osa ja alue josta kaikilla on mielipiteensä. Rescuekoiriin törmää hyvin usein ja näin ollen monelle on jäänyt kuva että se on se ainoa mitä yhdistykset tekee - tuo koiria. Yhdistysten toiminta on paljon muutakin - tukea paikallisille tahoille, valistamista, vaikuttamista. Moni näkee koirien auttamisen kansainvälisellä tasolla sädekehän kiilloitteluna ja kukkahattutätihörhöilynä - ja sitä tekevät mistään tietämättöminä ekohippityttösinä jotka haluaa pelastaa maailman söpöt koirat. Totuus on harhaluuloista kuitenkin todella kaukana. 

Koira tarhalla Romaniassa (Taija Jolanki)

Tuo ohjelma kannattaa todellakin katsoa - ja lukea nuo ylle linkkaamani tekstit. Varsinkin Sinin kirjoitus saattaa avata monenkin silmiä ymmärtämään varsinkin Romanian tilannetta paremmin. Ongelma ei ole vain se että koiria hyljätään ja tapetaan tavoilla mitkä ylittää kaikki mielikuvituksen rajat - vaan se on myös poliittinen ja yhteiskunnallinen ongelma. Romania on EU-maa. EU-tuet valuu poliitiikojen taskuun ja kulkukoirien joukkoteurastukset on bisnestä missä korruptio on vahvasti mukana. 

Ohjelman trailerin lopussa ollaan kunnallisella tarhalla Romaniassa jossa on sadoittain koiria - joita odottaa varma ja tuskallinen kuolema. Lisää koiria tulee tapettujen tilalle jatkuvana virtana - tapettavaksi. 
Toimittaja Tastula kysyy Kulkureiden puheenjohtajalta Sallalta "Miksi sä itket?". Sallan vastaus kannattaa kuunnella tarkkaan - laittamalla omat silmät kiinni ja kuvittelemalla olevansa itse siinä asemassa (varsinkin jos olet koiraihmisiä), siinä tilanteessa. Sädekehän kiillottaminen on kaukana siitä maailmasta jossa kodittomia koiria auttavat ihmiset elävät.

Ps - lue myös tämä Fifirock-bloggaus aiheesta!