tiistai 25. maaliskuuta 2014

Taikuutta koirille - Magic for dogs





Kaverini tekemä hieno video koirista ja taikuudesta. Ei lisättävää :D.

Katsottu 7,8 MILJOONAA kertaa - neljässä päivässä! Josen taikuruuteen voi tutustua myös täällä. 

Onnea Jose, hieno juttu!




perjantai 14. maaliskuuta 2014

Kotihoitolaisen videota&tarinaa + vastauksia liittyen edelliseen bloggaukseen



Nikalla tullut kolme viikkoa täyteen kotihoitolaisena ja meno senkun kiihtyy. On alkanut pitää meidän residenssiä kotinaan ja asukkaita omana jenginään. Tietää hyvin miten täällä ollaan ja eletään. Oma paras kaveri on löytynyt laumasta. Tai Nika on aivan in löööööv, kohde ei nyt niin innoissaan ole mutta selkeitä tunteiden lämpenemisiä myös toisesta suunnasta. Kyseessä on meidän galgo Arttu. Nika on aivan onnessaan Artun perässä ja riemu vaan yltyy jos Arttu osoittaa vastakaikua. Mäyristähän tämä joskus tuppaa harmittamaan koska Arttu on virallisesti Mäyrän paras kamu. Mäyrä joutuu aina välillä häätämään Nikan pois Artun kimpusta koska on sitä mieltä että "tämä vinttikoira on minun!"




Koirapuistokoira Nika on tosiaan ihan täydellisesti - ja tykkää myös vallan tuossa kevään mudattamalla takapihalla juosta vapaana - ja riehua. Energiaa riittää sen verran että varmasti saa jumbojetin maasta ilmaan. Onneksi kuitenkin rauhoituu hyvin myös kunhan virtaa saa purettua joten kotona sisällä malttaa hyvinkin rauhassa olla.




Kotia ei ole vielä löytynyt. Jotain kiinnostusta on ollut - mutta kukaan ei ole vielä katsomaan tullut. Tuohon rakastuu sekuntissa jos sen näkee. Nika on ehkä yksi valmiimpia koiria joille olen kotihoitajana ollut tai itse adoptoinut. Toki - tätä ei pidä ottaa kuitenkaan absoluuttisena totuutena sillä eihän koiran käytöstä ja sopeutumista kukaan pysty takaamaan. Kotihoidossa kun koira niin toki uskaltaa "luvata" ehkä enemmän millainen koira on ja millainen elämä sille sopii. Nikan kodinhakuilmoitus löytyy täältä ja sivuilla muutenkin kattavaa infoa adoptioprosessiin liittyen, yleistä infoa koirien tilanteesta Espanjassa sekä terveys- ja maahantuonti-infot.


Sain jonkin verran palautetta liittyen edelliseen bloggaukseeni. Eräs kysymys (tai toteamus) oli että miksi paasaan ja vaahtoan tästä asiasta, tämä kun ei ole ensimmäinen kerta. Vastaan tähän muutamin perinteisin ranskalaisin palloin:




  • Rescuetoimintaa ympäröi paljon ennakkoluuloja. Näitä voi kumota ainoastaan osoittamalla että asiat voi - ja tulee tehdä määräysten mukaisesti.
  • Hieman kuten pentutehtaista koiran tietämättään hankkivat - myös rescuekoira saatetaan tietämättä hankkija välittäjältä joka ei toimi määräysten mukaisesti. Informaatiota asiasta on mielestäni hyvin vähän saatavana sekä eroa on vaikea tehdä jos ei itsekkään koiraa hankkiessaan tiedä ja tunne määräyksiä. Jos vain pystyn - haluan omalla tavallani tuoda informaatiota asiasta. 
  • Määräysten vastainen rescuekoirien tuonti ei edistä koirien auttamista. 
  • Määräykset kuten TRACES rekisteröinti ja tuojan rekisteröityminen kaupalliseksi tuojaksi ovat paitsi pakollisia, ne ovat myös hyväksi. Tuoja jolla on suuri vastuu kun eläimen Suomeen välittää on virallisessa rekisterissä ja TRACES rekisteröinnissä koira viedään lähtömaassa virkaeläinlääkärin tarkastukseen joka ihan virkansakin puolesta on vastuussa eläimen lähettämisestä eli siitä että koiran paperit ovat kunnossa ja koira on matkustuskunnossa.
  • Määräyksiä kierretään paljon - ja usein yksityinen tuoja selittelee ummet ja lammet siitä kuinka "ei TRACESia tarvitse". Kyllä tarvitsee - ja tarvitsee myös maahantuojaksi Eviraan rekisteröityä. Eviran kanta on hyvin selvä asiaan. Alla lainaus sähköpostivastauksesta asiaan liittyen Eviralta - saman vastauksen saatte jos asiaa sieltä kysytte.  "Suomeen tulevien ns. pelastuskoirayhdistysten tulee rekisteröityä Eviraan koirien tuojaksi. Myös yksityisten tuojien tulee rekisteröityä, jos tuonti on kaupallista." 
  • Kaupalliseksi tuonnin tekevät mm seuraavat tunnusmerkit: koirille etsitään aktiivisesti koteja mm Facebookin tai muun nettimedian kautta, joku muu kuin koiran tuleva omistaja kuljettaa koiran lähtömaasta Suomeen (lentokummi) ja tuleva omistaja maksaa lähettäjälle/välittäjälle koirasta aiheutuvat kulut.

Saa kysyä ja kommentoida jatkossakin - tässä blogissa on myös kommentteja mahdollisuus jättää tai voi kysellä FB:n kautta, kasvotusten tai miten vaan! Virkamies tai määräysten säätäjä en ole - siksi suosittelenkin ensi sijaisesti kääntymään juuri Eviran puoleen esim tuontiasioissa tai jos mietityttää onko joku taho määräyksiä noudattava rekisteröitynyt tuoja. Oma mielipiteeni asiassa kuitenkin on jyrkkä ja mustavalkoinen - määräysten vastainen toiminta ja toimijat eivät ansaitse päähän taputtelua ja puolustelua - miksi pitäisi? Jos pimeä toiminta rescuekoirien osalta tulee hyväksyä siksi että "sillä autetaan eläimiä" niin mitä se sellainen auttaminen pidemmällä tähtäimellä on jossa ei edes perusmääräyksiä vaivauduta noudattamaan kun on kyse niinkin tärkeästä asiasta kuin maahantuonti? 

Mukavaa viikonloppua! Nikalta terveisiä! 








perjantai 7. maaliskuuta 2014

Romaani aiheesta rescuerasismi

"Toinen ja kasvava epäkohta ovat joko laillisesti tai laittomasti maahantuodut kulkukoirat tai koirat, joita hankitaan säälistä. Eläinten tuojat kuvittelevat suojelevansa eläimiä karuilta olosuhteilta."

"Eläimet on poimittu joko kadulta tai koirien säilytyspaikoista. Koirat eivät lähtömaasta lopu, vaikka niitä kuinka toimitettaisiin muualle."

"Eläinten kauppiaat ja eläinten välittäjät vetoavat ihmisten hentomielisyyteen ja ansaitsevat hyvät palkkiot toiminnallaan."

"Sopeutumattomat eläimet voivat saada korvaamattomia vahinkoja aikaan käymällä pelokkaina ihmisten kimppuun.

-Pentutehtaat ja laiton maahantuonti edelleen uhka" Suomen Eläinlääkärilehti,                                                             2/2014, Kirsi Sario


On hämmästyttävää huomata kuinka rescuetoiminnan kautta määräysten mukaisesti tuodut eläimet sotketaan jatkuvasti pentutehtailuun ja muuhun laittomaan tuontiin - jopa eläinlääkärien ammattilehdessä - eläinlääkärien liiton puheenjohtajan toimesta. Kyseinen juttu ei juurikaan vaivautunut eriyttämään rescuetoimintaa pentutehtailusta vaan niputtaa nämä samaan mappiin. Hienoa kuitenkin, että sana laillisesti tuotu koira oli tuotu samaan yhteyteen - rescuekoiriakin voi maahan tuoda joka laillisesti - tai määräyksiä kiertäen. Olisi kuitenkin suotavaa että näinkin laajaa ja tärkeää asiaa käsitellessä tehtäisiin selkeä ero sille mitä tarkoittaa eläinten maahantuonnissa laiton - ja mitä laillinen. 

Koirien maahantuonnin säännöt ovat hyvin helposti noudetattevia. Koira tarvitsee ainoastaan voimassa olevan rabiesrokotteen, passin, mikrosirun sekä ekinokokoosilääkityksen. Samat säännöt koskevat luonnollisesti ihan kaikkia koiria jotka Suomeen saapuvat. Rescuetoimintaa - tai mitä tahansa kaupallista toimintaa - koskee myös sääntö tuojan rekisteröitymisestä Eviraan kaupalliseksi tuojaksi - sekä koirien rekisteröintiä TRACES järjestelmään lähtömaassa paikallisen virkaeläinlääkärin toimesta. 

Määräyksiä kiertäen tuotuja rescuekoira tulee Suomeen hyvnkin paljon - yleinen välityspaikka näille on Facebook. Näissä useinkin sorrutaan kaupittelemaan koiria juuri vedoten ihmisen hentomielisyyteen ja markkinoidaan koiria säälillä tyyliin "Tälle äkkiä koti jostain, tappotarhalla, menee piikille!!!". Erittäin usein kun tuojilta alkaa kyselemään tarkemmin varsinkin liittyen TRACES rekisteröinneistä keskustelut poistuvat. Tuojat tietävät että heidän toimintansa ei täytä kaikkia annettuja vaatimuksia - ja pyyhkimällä keskustelut pois näkyviltä halutaan asia vaieta. Säälillä ja eläinten hätään perustuvalla markkinoinnilla ei saada aikaan pysyvää omistajuussuhdetta - eikä kenenkään pitäisi langeta ilmoitukseen ja ottaa koiraa säälistä. Tämän varmasti allekirjoitamme kaikki. 

Mutta - laittomasti maahantuodut koirat - ja rescuejärjestöt jotka toimivat annettujen määräysten mukaisesti eivät ole yhtä ja samaa kauraa kuten tässä yllä lainatussa artikkelissa halutaan antaa ymmärtää. Ulkomailta maahantuotu rescuekoira ei myöskään ole todellakaan näin yksiselitteinen esimerkkityyppi kuten artikkeli antaa ymmärtää. Rescueyhdistysten toiminta ei ole juurikaan aivan näin - kuten artikkeli väittää. 

Artikkeli on oikeassa siinä että koirat eivät lähtömaasta lopu. Siihen asiaan - eläinten hylkäämiseen ja kaltoin kohteluun voidaan vaikuttaa paikallisella valistustyöllä jota monet suomalaiset rescuejärjestöt ansiokkaasti paikan päällä tekevät - joko itse suoraan tai paikallisten yhteistyökumppaneiden kautta. Koirien adoptio ulkomaille kuitenkin tukee koirien tilannetta paikallisesti - sillä koteja ja ottajia ei paikallisesti ole. Useassa Euroopan maassa - kuten Suomessa - ei ole vastaavia ongelmia. Koiria ei hyljätä kaduille tai tappotarhoille. Moni suomalainen joka on päätynyt adoptioon ulkomailta on etsinyt itselleen ensin pitkäänkin koiraa Suomesta. Enenevässä määrin suomalainenkin koiranhankkija päätyy etsimään koditonta koiraa sen sijaan että ottaisi varta vasten teetetyn pennun. Suomalaisilla on tiedossa että kodittomia koiria riittää - ja on sisäistänyt ajatuksen että on huomattavasti eettisempää antaa koti jo olemassa olevalle koiralle. Pitäiskö jokainen koditon koira lopettaa vain siksi että se on koditon - ihmisen hylkäämä? Jos ei Suomesta löydä koiraa joka omaan perheeseen sopii - miksi ulkomailta ei saisi koiraa adoptoida jos sen tekee määräyksiä noudattavan tahon kautta? 

Artikkeli antaa hieman virheellisen kuvan järjestöjen kautta adoptoitavista koirista sanoen että eläimet on poimittu kaduilta tai eläinten säilytyspaikoista. Osittain totta - mutta tätäkin olisi voinut avata hieman enemmän kertoen että vastuullisten järjestöjen kautta tullessa koirat eivät sieltä kadulta suoraan lentokoneeseen mene. Erittäin suuri osa koirista myös varsinkin Espanjaa koskien on hyljätty suoraan kodeista. Suomalaiset rescuejärjestöt toimivat yhteistyössä paikallisten tahojen kanssa. Nämä yksityiset tai säätiöiden ylläpitävät tarhat vastaavat koirien saattamisesta lähtökuntoon. Koirat steriloidaan tai kastroidaan, rokotetaan (yleensä useammin kuin kerran, eikä vain ainoastaan rabiesrokotteella vaan myös parvoa, penikkatautia ym vastaan), koirat saavat ulko- ja sisäloishäädöt, passit, mikrosirun sekä ne testaataan eri tarttuvien tautien varalle. Kun on kyseessä rekisteröitynyt tuoja - ennen lähtöä Suomeen koiralle tehdään kliininen tutkimus virkaeläinlääkärin toimesta joka tarkastaa koiran matkustuskunnon lisäksi että kaikki maahantuonnin edellytyksen täyttyvät - sekä tekee TRACES rekisteröinnin. 

Kirjoituksessa vihjataan myös että eläinten välittäjät hankkisivat hyvät palkkiot toiminallaan. Varmasti näin onkin silloin kun puhutaan trokareista jotka eläimistä tai niiden terveydestä ei välitä. Muuten olen hyvin kiinnostunut - miten tähän päätelmään tullaan jos on kyseessä laillisesti toimiva, Suomeen rekisteröity rescueyhdistys? Koirien adoptiomaksu on hyvin usein noin 450 euron luokkaa. Koirista on maksettu summa yhteistyötarhalle joka on vastannut koiran hoidosta - joskus jopa useita kuukausia ellei vuosia. Koiralle on tehty terveyteen liittyviä toimenpiteitä - kuten yllä mainitsemani sterilisaatiot, rokotukset, terveystestit. Lisäksi koira täytyy saada kuljettettua Suomeen - koiran kuljetus ruumassa maksaa lentoyhtiöstä ja reitistä riippuen. Halvin lienee Norwegian joka ottaa kiinteän maksun 50 euroa / lentoboxi. Eri juttu onkin sitten jos lennetään esimerkiksi Finnairilla joka laskuttaa lentoboxin painon mukaan. Samalle reitille saattaa tulla lipun hinnaksi jopa 250 euroa kun kyydissä on isompi koira. Yhdistyksen toimintakaan ei aivan kuluitta pyöri vaikka toiminta perustuisikin vapaaehtoisuuteen. Kuluja tulee byrokratiasta, matkakuluista, tietoliikennekuluista, tarvikehankinnoista. Suomeen rekisteröidyn yhdistyksen toiminta on lisäksi yhdistyslain alaista - ja kirjanpitovelvoite kuuluu tähän. Moni yhdistys onkin varsin avoin toimintansa läpinäkyvyydessä ja esimerkiksi tilinpäätökset ovat julkaistu. Niitä tutkisessa huomaa nopeasti ettei palkkioita nostella. Toki - jälleen kerran tässä on huima ero kahden asian välillä - rekisteröidyn yhdistyksen joka toimii määräysten mukaisesti sekä pimeän tuojan - oli sitten kyseessä rescuekoiria tuova taho tai pentutrokari. Ero - jota ei artikkelissa määritelty vaikka syytä olisi ollut selvyyden vuoksi. 

"Sopeutumattomat eläimet voivat saada korvaamattomia vahinkoja aikaan käymällä pelokkaina ihmisten kimppuun," No niinhän ne voi, kuten artikkeli esille nostaa. Sopeutumaton eläin ei kuitenkaan sekään ole yleistettävissä rescuetoiminnan kautta kodin saaneeseen eläimeen. Kaltoin kohdeltu, alistamalla koulutettu ja sosiaaliseen kanssakäyntiin opettamaton koira voi olla pommi. Mutta näitä pommeja löytyy kyllä ihan perussuomalaisistakin koirista. On väärin yleistää että rescuetaustainen koira olisi jotenkin erityisesti se joka on sopeutumaton. Kuten yllä jo mainittu - vastuullisten rescuejärjestöjen kautta Suomeen saapuvat koirat eivät tule suoraan kaduilta. Yleensä ne ovat ehtineet viettämään pitkiäkin aikoja yhteistyötarhoilla joissa on päästy tutustumaan koiraan - monissa paikoissa koulutettujen eläintenhoitajien, eläinlääkäreiden sekä kouluttajien toimesta kuten myös rescueyhdistysten toimijoiden taholta. Koirat joiden käyttäymisessä havaitaan aggressiivisia piirteitä tai muuten todetaan olevan sopimaton adoptioon - niitä ei ohjelmiin mukaan oteta. Osa koirista on lentänyt Suomeen kotihoitoon jossa koiraan on päästy tutustumaan perusarjessa. Osalla rescueyhdistyksiä Suomessa on kattavat kontaktit kouluttajiin joilta voi saada apua mahdollisissa ongelmatilanteissa. Mikään rescueyhdistys ei anna takeita koiran luonteesta tai käyttäytymisestä - päinvastoin - korostaa sitä koiran luonne voi muuttua ja pyytää olemaan yhteydessä ongelmatilanteissa. Voiko mikään taho antaa koiran hankkijalle lupausta millainen koira on? Ei voi - ei edes rotukoiran kasvattaja pennustaan. Myös Suomikoirasta voi kasvaa sopeutumaton ihmisen kimppuun hyökkäävä jos sitä ei oikein kasvateta. Nämä koirat useasti sitten joutuvatkin nettipalstoille etsimään uutta kotia "pitovaikeuksien vuoksi" kun ollaan otettu koira jota ei osata käsitellä - tai koulutetaan alistamalla. Alistamalla ja kovalla kädellä oppia päähän taottu koira on jatkuvassa epävarmassa tilassa - ja todellakin saattaa käydä päälle. 

Artikkeli ottaa hyvinkin laajasti kantaa mahdollisiin terveysriskeihin joita ulkomailta tuotavat koirat saattavat aiheuttaa. Tämä on asia johon tuleekin suhtautua entistä vakavammin - ja oikeasti tehdä asialle jotain. EU:n sisällä on vapaa liikkuvuus, mutta siitä huolimatta sekä Eviran että AVI:n tulisi puuttua laittomiin tuonteihin - ja tapauksiin joissa niitä epäillään. Tarkastuksia tulisi tehdä rajoilla sekä myös toimijoiden tekemisiä tulisi tutkia tarkemmin. Määräysten vastaisesti toimivia "rescuetoimijoita" on useita jotka eivät esim TRACES velvollisuutta noudata - osa käyttää itsestään nimeä yhdistys - osa toimii ihan yksittäisten ihmisten nimellä. Määräysten noudattaminen kuitenkin kuuluu kaikille ketkä koiria Suomeen välittävät. Vaikka toimintaa harjoitetaan hyvinkin avoimesti ja toiminta on kaikkien nähtävillä - ei Evira tai AVI asioihin puutu - vaikka toimijoiden laillisuudesta kansa kyselisikin esimerkiksi juuri TRACES tietojen puuttuessa. Pakko on kuitenkin kysyä - miksi niin usein niputetaan nämä kolme segmenttiä samaan sarjaan kun puhutaan ulkomailta tuotavista koirista ja niiden terveysasioista:

  1. Rescueyhdistys joka on rekisteröity Suomeen (noudattaa annettuja määräyksiä, on rekisteröitynyt maahantuojaksi Eviraan, eläimistä tehdään TRACES rekisteröinti)
  2. Rescuetoimija joka välittää eläimiä Suomeen (usein pelkkä yksittäinen henkilö joka kaupittelee eläimiä Facebookissa, ei ole rekisteröityt toimija maahantuojana tai yhdistyksenä, ei tee TRACES rekisteröintiä eläimistä)
  3. Pentutrokari joka tuo auton takakontissa Suomeen pentuja Itä-rajan yli

Toki - riskejä on kaikissa tuonneissa - mutta toisissa ne on minimoitu maksimoimalla turvallisuutta edistävät asiat - ja noudattamalla kaikkia annettuja määräyksiä. Toisissa tapauksissa taas ei. Missään nimessä kuitenkaan kaikkia ei voi niputtaa yksiselitteisesti käsitteen "tuontikoira" alle. Erot kun ovat melkoiset. Sehän se tässä mättääkin että kaikki ovat siinä samassa "tauteja tuova aggressiivinen tuontikoira" kategoriassa. Miksi? Miksi asianmukaisesti toimivat rescuejärjestöt niputetaan samaan kastiin? Eikö olisi jo aika tunnustaa että rescuetoimintaa - ja koirien tuontia ulkomailta - voidaan hoitellaa oikein tai väärin? Sanomattakin varmaan selvää että ulkomailta tuotavat rotukoirat joita tuodaan Suomeen tarkoituksena käyttää jalostukseen - nämä ovat monenkin tahon mielestä automaattisesti jotain muuta kuin "tuontikoirat" joihin aina negatiivisesti viitataan. Eivätkö rotukoirat voi saada esimerkiksi leishmaniaa? Ymmärtääkseni leishmaniaa levittää hietasääski - onko hietasääski niin fiksu että se tietää ketä pistää ja keneen tautia levittää? Vai onko rekisteriröidyt rotukoirat immuuneja taudeille? Testataanko ne kun koirien kanssa käydään näyttelyissä ympäri Eurooppaa - ennen kuin saavutaan takaisin Suomeen - kuten tehdään asianmukaisesti tuotaville rescuekoirille? Jos leishmaniaa nyt esimerkkinä käytetään - onko näyttelyissä ja astutusreissulla käyvillä kasvattajilla vastaava tieto leishmaniasta kuin rescuejärjestöillä ja osaavatko tarkkailla - sekä infota siitä että leishmaniakin voi itää vuosia? Entäpä pakollinen ekinokokkoosilääkitys? Suomesta matkustetaan paljon ulkomaille koirien kanssa - kuinka moni omistaja edes tietää että lääkitys on pakollinen - ja siitä pitää olla passissa merkintä kun Suomeen palataan? Koskee myös Eestiä ja Ruotsia, siinä missä koko Eurooppaa - moni omistaja ei lääkitystä käy hakemassa koska "ei sitä kysytä kuitenkaan rajalla kun Suomeen palaa". Näistä riskeistä ei juurikaan puhuta. 

Kummallista kerta kaikkiaan että Eläinlääkärilliitto suorastaan kehoittaa jäsenistöön - eläinlääkäreitä - suoranaiseen rasismiin rescuekoiria kohtaan. Onko meidän - rescuekoirien omistajien eläimet jotenkin vähäpätöisempiä kuin Kennelliiton rekisteröintitodistuksen omaavat koirat? Kyllä - näihinkin eläinlääkäreihin on valitettavasti joutunut törmäämään joiden asiakaspalveluasenne on suoranaisesti luotaan työntävä. Onneksi kuitenkin löytyy myös eläinlääkäreitä jotka eivät automaattisesti jopa suoraan päin naamaa hauku tuontikoiraa omistajalleen. Ehkä joillain eläinlääkäreillä bisnes luistaa niin hyvin että on varaa tälläiseen - ja on varaa valita asiakkaansa. Onneksi puskaradio toimii - ja ihmiset tietävät mille lääkärille kannattaa mennä - ja mille ei. Kuinka ihmeessä eläinlääkärillä voi olla varaa tuomita koirat - ja niiden omistajat suoraa päin naamaa. 

Koirien tuonti on EU:n sisällä täysin laillista. Kuten mainittu - sen voi tehdä oikein tai määräysten vastaisesti. Siihen asti kunnes voidaan oikeasti näyttää toteen että Suomeen on tullut tarttuvia vaarallisia tauteja nimen omaan määräysten mukaisesti toimivien rescuejärjestöjen kautta tulisi jokaisen tahon kirjoitteluissaan muistaa eriyttää jyvät akanoista. Laittomia tuonteja vastaan tuleekin puhua - oli kyseessä sitten pentutehtaan koira, rescuekoira tai kasvattajan tuomat koirat. Tuontikoiria on monenmoisia. Vähätellä en mahdollisia riskejä tai epäkohtia halua - vaan ainoastaan että asioista puhutaan oikeilla termeillä ja näitä termejä ei tahallisesti tai tahattomasti sotketa. Jos ei tiedetä mikä on tuontikoiran - ja tuontikoiran ero - silloin se tulee selvittää eikä puhua kaikista samassa syssyssä samojen negaatioiden alla. 


Terveisin Kati

"Kahden Kennelliiton rekisterissä olevan koiran omistaja. Kolmen Espanjasta adoptoidun koiran omistaja. Määräysten mukaisen rescuetoiminnan kannattaja. Pentutehtailun vastustaja. Määräysten vastaisen rescuekoirien tuonnin ja tuojien vastustaja. Adoptoinnin kannattaja. Rotujalostuksen vastustaja."

Ps. Kolmen rescuekoiran omistajana, useasti koiratarhoilla Espanjassa vierailleena sekä kymmeniä kotihoitolaisia kotonani väliaikaisesti majoittaneena voin vielä lopuksi sanoa sen verran ettei yksikään rescuekoira ole koskaan kimppuuni hyökännyt. En ole minä, ei perheeni, eikä koirani myöskään saaneet useamman vuoden aikana mitään tautia tuontikoirista. Tuontikoirani ovat kaikki terveitä koiria - myös Suomessa eläinlääkärissä useasti käyneenä määritelmä terveystä ei perustu vaan omaan arviooni - vaan myös suomalaisten eläinlääkäreiden tekemiin tutkimuksiin. 













torstai 6. maaliskuuta 2014

Nikan kuvia & video

Nika-kotihoitolaisen tekemisistä ei ole uutta päivitettävää :) Joten tässä kuvaterkkuja Nikalta kaikille; sekä teille myös pienen videon jonka voit katsoa täältä.

Rapulla valmiina lähtemään pallon peluuseen Jimin kanssa.

Nika rakastaa Arttu-galgoa. Tässä päivälevolla yhdessä.
Tarkkaavainen kun kuvaajalla on herkku kädessä. 


Kovalla vauhdilla pallon perään. Rapa roiskuu!

Astetta velmumpi ilme

Suloinen <3 

Sohvalla Jimpin kanssa. Taustalla myös vanhuskoira Miio. 

Sama asento - neljässä eri värissä. 

Keittiössä on hyvä tarkastaa, josko sieltä löytyisi jotain...

keskiviikko 5. maaliskuuta 2014

NikaHoitolainen & MiioPotilas

-Miio-

Miio maanantaina, kovin oli veto poissa. 
Eilen oli hirveä päivä, joka onneksi loppui eri tunnelmiin ja tilanteeseen mistä alkoi - ja mihin päättyi. Olin aamulla töihin lähtiessäni täysin varma että kotiin palaan eläinlääkäristä ilman koiraa. Kirjoittelin aikaisemmassa bloggauksessa meidän Miio-vanhus-bassetin terveysongelmista. Tilanne alkoi näyttämään hieman huonolta maanantai-iltana ja laitoinkin viestiä meidän eläinlääkärille että Miio on nyt todella väsynyt. Hieman tajunnan alenemisen kaltaisia oireita oli myös - koira tuijotteli tyhjyyteen eikä oikein tajunnut mistään mitään. Kipeältä ei näyttänyt, mutta mitään ei jaksanut. Yöllä tilanne huononi ja Miiolta meni jalat alta. Raahautui eteenpäin kuin mursu ja kun sai jalat alleen kaatui sekä hoippui. Hengitti raskaasti ja oli sen näköinen ettei olo ole todellakaan hyvä.

Aamulla laittelin taas eläinlääkärillemme viestiä että nyt on huono tilanne. Puolisoni jäi kotiin töistä Miion kaveriksi - minä lähdin hoitamaan sovitun tapaamisen töihin ja sovimme että tapaamme Käpälämäessä myöhemmin. Kuten olimme jo monesti keskustelleet - meille on selvä päätös jo tehtynä että silloin kun koiran kunto on niin kehno että kärsii eikä toivoa paremmasta ole - peli vihelletään poikki. Koira oli jotenkin niin pelinsä menettäneen näköinen ja kun takapää ei oikein tuntunut kantavan - ajattelin että nyt on tainut se päivä koittaa kun Miio lähtee. Lapsille en oikein tiennyt mitä olisin aamulla sanonut siitä että kun koulusta palaavat on hyvin mahdollista että perheemme on pienentynyt. En oikein muista koko aamupäivästä mitään ja työmatkakin junassa meni taistellessa kyyneliä vastaan.

Miio lähdössä eilen kotiin Käpälämäestä. 
Eläinlääkärissä vuoroamme odottaessa Miio painautui jalkojani vasten ja vaati kovasti rapsutuksia - itselle teki vaikeaa edes koiraa katsoa.  Kävely sujui jo pikkaisen paremmin - ja häntäkin heilui. Diagnoosi oli selvä eikä kovinkaan yllättävä - mutta ei kuitenkaan eutanasiaa vaativa. Samaa välilevyprobleemaa kuin ennenkin - ei ollenkaan epätavallinen vaiva varsinkaan vanhemmilla koirilla, kivulias - mutta hoidettavissa levolla ja lääkityksellä. Päätimme että katsomme nyt kaksi viikkoa kuinka lääkitys vaikuttaa koiran olemiseen - ja sen jälkeen mietitään asiaa uudelleen. Samalla haudattiin suunnitelmat poistaa nisäkasvain. Se ei koiraa vaivaa ja kun tätä muutakin nyt on - ei aleta leikkaamaan enää. Nyt hoidetaan tätä, katsotaan miten alkaa menemään - ja sitten tosiaan mietitään. Miion kanssa tuo liikunnan rajoittaminen ei tosiaankaan ole vaikeaa kun on kyseessä vanha koira joka muutenkin vain lepäilee, mutta nyt tosiaan ulkoilu rajoittuu vain pikapissalle ja pikkulenkeillekkin palataan vasta aikaisintaan parin viikon päästä. En tiedä millainen päivä olisi tänään ollut jos Miio ei olisi eilen kotiin enää tullut.
Kyllähän sitä vanhan koiran omistajana aina on pakko mielessä pitää että joku päivä se viimeinen yhteinen päivä tulee. Onneksi se ei meillä vielä eilen ollut, ja onni on oma luottoeläinlääkäri keneltä tietää että saa apua ja tuntee myös hoidettavan koiran - sekä hoidettavan eläimen omistajat. Tuollaiset käynnit on niin raskaita että on helpompaa itselleenkin kun saa olla tutun ihmisen kanssa eikä tarvitse omia tunteen purkauksia pidätellä.

-Nika-

Aina yhtä iloinen ja reipas hoitolaisemme Nika on joka päivä astetta iloisempi ja reippaampi. Ihan huippu ja energiaa riittää. Ollaan puuhailtu sisällä ja ulkona, ja Nika todellakin rakastaa että saa olla mukana kaikessa mahdollisessa. Edelleenkin tuola aitauksessa vapaana ollessa se jalkapallon kanssa teluaminen on mielipuuhaa. Voisi juosta pallon perään vaikka kuinka monta tuntia, kunhan ihminen vaan jaksaisi palloa potkia jahdattavaksi.

Kimppalenkeillä ollaan oltu muutamia kertoja. Meidän lähialueella on ihanan paljon koiratuttuja - ja kimppalenkkeilyt ja puistoilut on aina huippumukavia. Sunnuntaina käytiin tuossa meidän pururadalla kiertämässä. Mua aina naurattaa että vaikka ihmiskävelijöitä ei montaa ole - on koiria aina iso määrä. Aika harvalla koirallisella kaverillani kun ei ole vaan yhtä koiraa :D Sunnuntaina meitä lähti kävelemään viisi koiranaista - ja koiria porukassa oli 16! Minullakin oli mukana vain Nika ja Jimpi tällä kertaa - eikä kaikilla muillakaan koko perheensä koiravahvistukset mukana olleet. Hahhah, hulluja koiranaisia. Lenkilläkin juteltiin siitä kun kaikki varmaan olivat saaneet kuulla tuntemattomilta kommentteja kun koiriensa kanssa vastaan tulee että "onko nuo kaikki sun.... mahtaa maksaa paljon tuolllaisen kennelin pito" tms. Elämäntapakysymyshän se lieneen on - jos valitsee isomman koiralauman kanssa kotinsa jakaa. Mutta takaisin Nikaan :D Nika on niin avoin kyllä, että eipä sitä haittaa yhtään että lähdetään lenkille ison porukan kanssa. Sekaan vaan yhtä iloisesti kun kaikkeen muuhunkin ja kaikkien kanssa tietenkin olisi kiva leikkiä. Nika on hirveän kiinnostunut kaikesta, nenä maassa tutkii puskia ja välillä pitää joku kuivanut halko napata suuhun, järsiä sitä ja kantaa mukana.

Koirapuistoilu on Nikalle oiva tapa liikkua ja leikkiä. Ottaa kunnon pikomijuoksuja ja innokkaasti hakee muita leikkiin. Varmasti Nika on koira jonka opettaa helposti kulkemaan vapaana myös aitaamattomalla alueella koska aika hyvin tulee kutsusta luokse. Itse emme ole vielä uskaltaneet koittaa tuola metsässä irti päästää.

Sisällä Nika tarvitsee selvästi "oman paikan" missä lepää. Puolison vaatekomeron nurkasta on löytynyt se paikka, missä Nika tykkää olla. Sinne se on kuopsuttanut itselleen omatoimisesti pikkukolon missä nukkuu.

Nikan kodinhakuilmoitus ja muu tärkeä tieto adoptiota harkitseville löytyy Espanjan Koirien sivuilta. Ja onhan sielä monta muutakin koiraa vailla kotia.

Oma paikka. 









maanantai 3. maaliskuuta 2014

Auttamiseni kohde on väärä?



Yllä olevan sarjakuvan on tehnyt Ninni Pekkala Animaliasta - ja kiteyttää minun, ja varmasti monen muunkin kokemukset. Kerrassaan hieno - ja tyhjentävä.

Omassa elämässäni joudun todistelemaan tuon tuostakin valintaani siitä, että käytän aikaani ja rahaani koirien auttamiseen. Vielä pääosin ulkomaisen rescuetyön hyväksi. Tämä on monelle kauhistus - ja kokevat oikeudekseen ihan täydellä laidalla tätä päätöstä tylyttää.

Voisin tässä perustella ummet ja lammet siitä, mitä kodittomien koirien auttaminen ulkomailta todellakin on, miksi sitä tehdään ja miten. On täysin väärä luulo että kyseessä on tautisten vihaisten  katukoirien raahaaminen Suomeen suoraan kadulta, tuomaan tauteja. Olen täysin sitä toimintaa vastaan, kuten myös pentutehtailua. Rescuetoimintaakin harjoitetaan määräysten vastaisesti, maahantuonti- ja rekisteröitymisvelvotteita kiertäen. Hyvin väärin - mutta sitä voi tehdä myös oikein - kuten useat yhdistykset tekevät. Mutta ei siitä nyt sen enempää - halusin tällä bloggauksella kertoa mitä tuo yllä oleva sarjakuva käytännössä kuvaa, monen elämässä.

Haluan myös kysyä - miksi kenelläkään on oikeus kritisoida jonkun valitsemaa auttamiskohdetta? Miksi auttamisen kohde voi olla väärä? Eikö jokaisella ole oikeus käyttää omaa aikaansa - ja omaa rahaansa juuri siihen mihin tykkää - ja tukea sitä tahoa minkä sydämessään oikeaksi kokee? Auttamistyö on myös tekijälleen henkistä pääomaa ja iloa antava - ei vain aikaa ja rahaa vievä. Eikö silloin ihminen ole motivoidumpi auttamaan kun kohde on itse valittu? Kuka päättää mikä se tärkein kohde on jota saa auttaa ilman kritiikkiä?

Uskon että oma valintani on kohdistunut koiriin siksi, että se on minulle helppo kohde. Ainakin helpompi, kuin moni muu. Henkisesti helpompi siksi että vaikka haluaisinkin villeimmissä kuvitelmissani olla lääkäri syvimmässä kehitysmaassa, auttamassa nälkään kuolevia lapsia, pakolaisina silvottuna sodan jaloissa, henkisesti en ikinä siihen pystyisi. En myöskään kykenisi työskentelemään saattokodissa, enkä köyhien ihmisten parissa. Ok, voisin rahaa lahjoittaa mutta konkreettiseen apuun en kykenisi. Koirien vuoksi olen yöuneni menettänyt, itkenyt tuskaa - mutta pystyn toimimaan - siksi autan koiria. Autan koiria myös siksi että olen aina ollut "koiraihminen". Koira edustaa minulle hyvin puhdasta sielua, ymmärrystä yli kaiken, lohtua ja iloa. Koirien kanssa ollessa on aina hyvä olo.

Miksi autan koiria ensi sijaisesti muualta Euroopassa enkä Suomessa? No sekään ei ole ihan totta. Mutta autan koiria siksi ensisijaisesti ulkomailla, koska meillä Suomessa sentään on edes jotain eläinsuojeluun liittyvää tolkkua hommassa. On lakeja, joskus jopa ihmisiä tuomitaan eläinsuojelurikkomuksista. Meillä ei ole katukoiria. Ei meilläkään kaikki asiat ole ihan mallillaan, mutta paljon paremmalla kuin esimerkiksi Espanjassa, Romaniassa, Venäjällä, USA:ssa. Vinttikoirien - sekä galgojen että ratajuoksukoirien tilanne on Euroopassa järkyttävä. Aika moni ei tiedäkkään kuinka järkyttävä. En tiennyt minäkään vielä viisi vuotta sitten.

Suomessa on auttajia eläimille paljon, ei ehkä tarpeeksi, mutta asiat on kuitenkin aika hyvin. Tämä case mäyräkoirat nyt talvella - huostaanotetuille koirille sateli niin paljon kotihoito- ja omakoti paikkoja että vastuutahon puhelimet ja meilit menivät tukkoon. Olisipa tilanne yhtä hyvä vaikka sielä Espanjassa, jossa tarhat ovat täynnä kotoa hyljättyjä, huonosti kohdeltuja koiria. Eipä paljoa puhelimet sielä soi, ja koteja tarjota.

Jotenkin se on vain niin vaikeaa aina sisäistää sitä kritiikkiä siitä että autan väärää kohdetta. Jopa itsekin sorrun puolustelemaan valintaani sanoen että "autan minä myös Suomi-koiria ja minulla on myös PLAN-kummilapsi". Yleensä siitä seuraa vain lisäkritiikkiä - miksi yleensäkin eläimiä autan kun ihmisetkin kärsii, ja miksi ulkomaista lasta tuen - eikö ennemminkin pitäisi suomalaisia tukea.

Apua tarvitsevia riittää - auttajia ei. Kukaan heikomassa asemassa oleva, apua tarvitseva ei ole vähempi arvoinen kuin toinen - jos apua tarvitaan - ei kukaan ole oikeutettu pisteyttämään mikä menee edelle toisen. Se on auttajan päätettävissä mikä taho saa liikkelle ja tekemään jotain. Eikä sen tekemisen tarvitse isoa olla eikä lahjoitusten massiivisia. Jokainen auttaa sillä panoksella millä pystyy ja haluaa. Se ei ole auttamista - eikä hyödytä ketään - että jonkun panoksen tai kohteen päälle kaadetaan saavillinen lantaa. Auttajan ei tarvitsisi joutua koskaan puolustemaan kenellekkään - miksi on jonkin kohteen valinnut. Kun auttaminen tapahtuu omasta halusta, määräyksiä ja lakeja noudattaen eikä ketään muuta samalla vahingoittaen - miten ihmeessä se voi olla jollain tapaa väärin?

Plan-kummipoikani Kabin, 10v, Nepal.